Onko hyvä idea treenata joka päivä?

Sain vähän aikaa sitten lukijalta kysymyksen, jossa hän kysyi
mielipidettäni treeniohjelmastaan. Ohjelmassa henkilöllä oli treeniä
joka ikinen viikonpäivä: 4 päivää lihaskuntoharjoittelua ja 3 päivää
aerobista kestävyysharjoittelua- eli jotain treeniä joka ikinen päivä.

Tuon treeniohjelma toi mieleeni tapahtumaketjun niinkin kaukaa kuin
villistä lännestä.

Jos varasti hevosen villissä lännessä, siitä rankaistiin usein
ripustamalla manilaköysinen solmio kaulaan.

Hevosvarkaita kuitenkin riitti tuosta rangaistuksesta huolimatta.

Ja seuraava näytös varmaankin toistui useaan otteeseen.

Hevosvaras ratsastaaa tunnin ja sitten taluttaa hevosta ja kävelee tunnin.

Häntä jahtaava paikallisen sheriffin johtama ”posse” tekee saman,
ratsastaa tunnin ja sitten kävelee tunnin.

Miksi he tekevät näin kysyt?

Miksi kukaan tervejärkinen kävelyttäisi hevostaan paetessaan henkensä
kaupalla tai vaihtoehtoisesti jahdatessaan tuota pakenijaa.

No, he kumpikin tekevät noin, koska jos he ratsastaisivat yhtä mittaa,
tuo hevonen kuolla kupsahtaisia uupumuksesta. Mikä hidastaisi tuota matkaa
sitten aika lailla.

Hevosen reilu lepuuttaminen, on siis se nopein tapa edetä.

Samalla lailla on usein treeninkin suhteen. Jos haluat saada muutoksiasi
kroppaasi sinun täytyy toki treenata ja stimuloida sitä, mutta sinun
pitää myös antaa kehosi levätäkin.

Lepo on se milloin kehitys tapahtuu. Treeni on vain se ärsyke, joka
laukaisee muutoksia kehossasi.

Useasti tarvit treeninkin suhteen enempi lepoa kuin miltä tuntuisi aluksi
perstuntumalla oikealta. Jos ratsastaisin pakoon hirttosilmukkaa, niiin
vaistonvarainen ajatukseni ei olisi pysähtyä taluttamaan hevostani ja
ihastelemaan maisemia. Treeninkin suhteen vaistomainen reaktio on usein
tehdä enemmän.

Tämä varmaan johtuu treenin osalta osin siitä, että se saa tuntumaan
niin hyvältä tuon treenin jälleen – että halauisit kokea heti uudelleen
tuon ns. treenihumalan.

Aluksi ja lyhyellä tähtäimellä enempi ja enempi treenaaminen voi
toimia polttamalla esim. enempi kaloreita, mutta se voi polttaa siinä
samalla kehonkin loppuun, jolloin esimerkiksi stressihormonit nousevat
korkeammalle ja alat lopulta kerätä läskiä, juuri sinne minne et sitä
halua, eli vyötärällesi.

Viisainta on ehkä pidättäytyä treenaamasta ihan joka viikonpäivänä..

Levon kanssa ei tosin tarvi mennä toiseen ääripäähän, siihen, että
alkaisit käyttää hissiä vain sen takia, että et haluaisi hidastaa treenistä
palautumista.

Ja jotain kevyttä liikunnallista toimintaa voi ihan hyvin tehdä
päivittäinkin. Itse esim teen kehonhallintaliikkeitä melkein päivittäin.
Mutta pidän huolen, että jokaisen kovan hikoiluttavan
kehonpainokuntoilu-treenipäivän vastapainoksi pidän myös
jonkinasteisen lepopäivän.

Älä siis pelkää välillä hidastaa tahtia. Tämä sama asia koskee
muuten kaikkea muutakin- eikä yksin vain treeniä.

Teevee vinkki plus treenivikki James Bondilta

Nyt kesällä Yle Teemalta tuli muutama kausi yhtä hyvää sarjaa.

Osa sarjan kausista on eri omistuksessa ja ei ole vielä tietoa ostaako Yle oikeudet niiden näyttämiseen.

Sarja oli kuitenkin sen verran hyvä, että kannattaa tarkkailla, josko se palaa ruutuun vielä uudelleen.

Sarja on nimeltään Pyhimys.

Sarjasssa Roger Moore esittää Simon Templaria ”Pyhimystä” -Robin Hood maista varasta, joka varastaa lähinnä vain muilta varkailta ja ratkaisee siinä sivussa erilaisia viattomiin kohdistuvia rikoksia.

Sarja on kevyt ja huumorimielessä tehty ja , vaikka melkein joka jaksossa nyrkit heiluvat, niin sarja ei sisällä samanlaisia shokeeraus elementtejä, joilla nykysarjoissa yritetään saada jo kaiken nähneitä ja kaikkeen turtuneita katsojia jollain tavalla stimuloiduiksi – sarja on siksi ihan hyvää lepuutusta uupuneille ja turtuneille hermopäille.

Sarjan pääosan esittäjä Roger Moore näytteli myöhemmin James Bondia ja voisin, vaikka vannoa, että olen nähnyt tuossa Pyhimys sarjassa useammankin yksittäisen kohtauksen, jotka toistuvat hyvin samanlaisina noissa Mooren Bond elokuvissa.

James Bond elokuvista muuten näkee miten lihaskuntoharjoittelu on tullut valtavirtaan. Jos vertaat, vaikka ekaa bondia Sean Connerya ja viimeisintä Daniel Craigia – Connery ei näytä nykykäsityksen mukaan kovin lihaksikkaalta, vaikka aikanaan häntä pidettiin nimenomaan lihaksikkaana Bondiksi.

Liika koko ei ole kuitenkaan aina hyvästä, – Daniel Craig, joka treenasi kovaa salilla ekaa Bondia varten, kertoi, että oli liian isossa ja kömpelössä kunnossa tuota elokuvaa tehdessään ja otti sen takia enempi vahinkoa stunteissa, joita teki – ja joutui sen takia käymään olkapääleikkauksessa tuon ekan Bondin teon jälkeen.

Myöhempiin elokuviin hän on keskittynyt salilla lihastensa pumppaamisen lisäksi myös kehonpainolla tehtäviin harjoituksiin, jotta hän olisi paremmassa kunnossa kehonhallintaa vaativiin stuntteihin.

Daniel Craigin kokemus ei ole mikään yllätys, moni urheilija on todennut, että pelkkä painoharjoittelu etenkin koneilla lisää loukkaantumisriskiä, vaikkakin se teoriassa vahvistaa niveliä ja lihaksia.

Koneessa istuminen ja lihaksen jännittäminen tuettuna johonkin laitteeseen ei kuitenkaan vastaa tosimaailmassa tapahtuvaa liikkumista, ja voi jättääkin kehon yllättävän hauraaksi, vaikka urheilukentän tapahtumiin.

Yksi tunnistettu asia mistä tämä johtuu on stabiloivat lihakset – koneet eivät esim vahvista stabiloivia lihaksia niin paljon kuin kehonpainoliikkeet tai edes vapaiden painojen käyttö.

Kehonpainon ja vapaiden painojen välillä ero on pienempi, mutta niissäkin on eroja, noin yleisesti ero on se, että kehonpainoa käytettäessä liikeradat muodostuvat vielä vähän luonnollisemmaksi.

Eli yleisen kehonhallinnan ylläpitämiseksi on siis hyvä tehdä myös omalla kehonpainolla tapahtuvia harjoitteita. Ja niille jotka eivät halua tulla niin isoiksi, kehonpainoharjoitteet voivat olla juuri sitä ideaaleinta harjoittelua.

Eka (tv-shop) kuntoilulaite ostokseni 10 vuotiaana

Eillen, kun tein hieman kevätsiivousta ja siivosin
vaate-yleisroinakaappiani, löysin sieltä vanhojen
koulukirjojen ja vihkojen seasta myös ensimmäisen
kuntoiluolaitteeni jonka olin ostanut.

Muistan kinunneeni noin 10 vuotiaana vanhemmiltani rahat
mainoksessa näkemääni kuntoilulaitteeseen.

En muista ihan takuudella oliko kyseessä tv-mainos vai
kuponkivihossa tullut mainos.

Ostamani laite oli sellainen jossa oli kaksi kahvaa ja niiden
välissä jousia, ja sitten sitä käytettiin vetämällä
kahvoja kauemmas toisistaan.

Se mikä sai minut ostamaan tuon laitteen, oli malli jonka näin
mainoksessa. Malli näytti vaikuttavalta, ja ajattelin, että
minäkin haluan näyttää tuolta.

Ajattelin, että jos tuo laite on toiminut hänelle niin hyvin,
että se saa jotain aikaiseksi minunkin kropassani.

En tuolloin vielä tajunnut, että yleensä mainoksissa
näkyvät mallit ovat hankkineet kroppansa eri tavalla, kuin
mainostamallaan laitteella.

Ja niin oli tässäkin tapauksessa. Kyseinen laite osoittautui
aikalailla hyödyttömäksi ja vaaralliseksikin.

Idea tämäntyylisestä treenilaitteesta jota vedetään on vanha
– ja sille löytyy hieman käyttöäkin, vaikka se ei ihan treenin
perustaksi riitäkäään.

Tämän laitteen teki vain hyödyttömämmäksi ja
epäkäytännöllisemmäksi se, että jousia ei
voinut vetää niin ,että ne koskettivat ihoa tai vaatetta, koska
jouset aina kasaan mennnessään haukkasivat ihoa kivuliaasti
jousien väliiin.

Sanmoin metalliset jouset ja muoviset kahvat tekivät laitteesta
vaarallisen , jos ote sattuisi lipeämään tai jousen
kiinnityskohta katkeamaan.

Paljon turvallisempi ja toimivampi versio tästä samasta
laitteesta on sellainen joka on tehty vain kumista – ja sillä
on omat käyttömahdollisuutensa.

Nyt hieman vanhempana tiedän, että malli todennäköisesti näki
laitteen ja piteli sitä ekaa kertaa mainoksen kuvauspäivänä,
tämä on valitettavasti tilanne vielä nykyäänkin useasti
erilaisten mainosten kanssa.

Vähän aikaa sitten näin videopätkän jossa
selvitettiin yhden kuntolaitteen suosittelijana toimineen
fitnesmallin-julkkiksen suosituksen oikeellisuutta.

Reportteri oli selvittänyt, että jullkis-malli joka sanoi
tulleensa raskauden jälkeen kuntoon x laitteella, ei oikein
voinut olla tehnyt näin, koska laitetta ei ollut vielä silloin
edes tehtynä.

Toisena todisteena reportteri löysi myös vanhan tv-haastattelun
jossa julkis-malli kertoi tulleensa kuntoon tekemällä mm.
kyykkyjä vauva sylissään.

Laitemainoksessa julkkis kuitenkin kertoi treenanneensa
raskauskilonsa nimenomaan tällä laitteella, jota ei oltu siis
vielä tehty.

Tämän paljastuksen johdosta julkkiksen suositus muutettiin
myöhemmin muotoon. että hän on ylläpitänyt kuntoaan tällä
laitteella- eikä, että hän on saavuttanut kuntonsa tällä
laitteella.

Jotkut laitteet tai trenivälineet voivat toimia hyvänä
mausteena ja lisänä treenillesi, mutta melkein kaikki kehonsa
hyvään kuosiin saaneet ovat tehneet sen joko painoja käyttäen
tai omaa kehonpainoaan käyttäen.

Myöskään erilaiset lihasten sähköaktivointilaitteet mitä näkee
mainostettavan, eivät yllä vanhojen kunnon kuntoiluliikkeiden
tekemisen tasolle.

Oikeita liikeitä tekemällä saat paljon muitakin hyötyjä kuten
mm.; kordinaatiota, tasapainoa ja toiminnalista voimaa.

Opi siis tekemään omasta kehostasi paras kuntoiluväline.

Virheet hyvä vai huono asia?

Eillen, istuin päivällä hetken aikaa parvekkeella ja suuntasin
katseeni ylös siniselle taivaalle.

Olenko ollut ehkä turhan kiireinen, kun en ole huomannut, että
taivaallakin on nykyään ruuhkaa?

Näin taivaalla jotakuinkin 5 lentokonetta 10 minuutissa
– yhdestä tosin näin vain usvajanan,itse kone oli niin kaukana,
että sitä ei oikeastaan edes nähnyt.

No jokatapauksessa, syy miksi kiinnitin huomiota lentokonesiiin
oli se, että
lentäminen tuli mieleeni yhtenä asiana jossa virheiden
minimointi on tavoite johon pyritään.

Täällä maankamaralla virheiden tekeminen on kuitenkin usein
hyvä asia.

Kuinka niin?

No, siksi, että yleensä opit monet asiat nimenomaan yrityksen
ja erehdyksen kautta.

Virheet ja oikein tekeminen ovat siis saman kolikon kaksi
kääntöpuolta.

Ei ole toista ilman toista.

Eli et voi yleensä oppia uusia asioita, menestyä missään
asiassa, taikka muuttaa elämääsi parempaan suuntaan – ilman
virheiden tekoa.

Ja sikäli sinun ei kannata liiaksi pelätä tai katua
virheiden tekoa – mitä enempi niitä tekee sitä enempi yleensä
oppii – mikä on hyvä asia.

Jotain kuitenkin tapahtuu, kun kasvamme, ja alamme
ehkä liiaksikin välttelemään virheitä ja epäonnistumisia.

Kun yritämme pienininä laittaa ruokaa lusikalla ensimmäisiä
kertoja suuhun – ja ruoan osoitteeksi tuleekin kaikki muu paitsi
suumme – voimme turhauta hetkeksi – mutta unohdamme pian tuon
ja seuravalla kerralla ruokapöydässä olemmme taas yhtä
iloisesti tähtäämässä lusikalla suuhun.

Vanhempina kuitenkin alamme kantaa painolastia
epäonnistumisistamme ja virheistämme, ja tämän takia alamme myös
kokea vaikeuksia oppia uusia asioita.

Olisi kiva tehdä asiat heti oikein ja onnistua, mutta
maailmankaikkeus ei toimi niin – ja melkeinpä minkalainen
onnistuminen tai oppiminen tahansa vaatii yleensä matkanvarrella
muutamia virheitä ja epäonnistumisia.

Kaksi hyvää syytä treenata lihaskuntoa

Löysin eilen hyvän tutkimusraportin treenistä.

Tässä tutkimuksessa joukko miehiä, jotka eivät olleet aikaisemmin
treenanneet – laitettiin tekemään lihaskuntoharjoitteita
säännöllisesti.

Sitten heiltä mitattiin hormoniarvoja ennen ja jälkeen treenin. Ja
näitä tuloksia verrattiin verrokkiryhmään, joka ei treenannut.

Aluksi treenaavien henkilöiden stressihormonitasot nousivat ja olivat
koholla treenin jälkeen mitattuina, mutta neljän viikon jälkeen treeni ei
enää nostanutkaan stressihormonitasoja, vaan laski
niitä.

Tämän lisäksi, vielä tärkeämpänä, tämän säännöllisesti treenanneen
ryhmän perus-stressihromonitasot ( eli stressihormonitasot ennen treeniä
mitattuna) laskivat alhaisemmiksi, kuin ennen treenin aloittamista –
eli koehenkilöinen yleinen stresitaso laski säännöllisen
lihaskuntotreenin asiosta.

Tämä on tosi iso juttu, koska kroonisesti korkeat stressihormonitasot on
yhdistetty lihomiseen ( nimenomaan vyötärölihavuuteen) sekä
yleisestikin riskiin sairastua eri tauteihin – minka takia noiden
stressihormonitasojen laskeminen on aina paikallaan.

Ja vähempi stressihormoneja on toki myös yhtäkuin parempi mielentila.

Mutta ei siinä vielä kaikki.

Stressihormonien lisäksi kokeessa mitattiin myös testosteronitasoja.

Treenaavalla ryhmällä, ennen treeniä mitattu yleinen testosteronitaso
nousi jopa niinkin paljon kuin 40% alkutasosta – mikä on aika
huikea luku, elleivät heidän testosteronitasot sitten olleet hyvin
matalat.

Ja miksikö pitäisi välittää testosteronitasosta?

No siksi, että testosteroni on hyödyllistä painonhallinasssa ja
yleensäkin terveydessä.

Kun vanhenemme testosteronitasot putoavat, mikä sitten osaltaan
aiheuttaa erilaisia ongelmia;
menetämme lihasmasssaa, luumme haurastuvat nopeammin ym.

Äskettäin oli tutkimus, jossa testosteronitason nosto
normaaliksi pudotti painoa, kavensi vyötärön ympärystä ja laski
verenpainetta, paransi mielentilaa ja sai ihmiset liikkumaan enempi ja
olemaan aktiivisempia.

Enempi ei ole aina parempi, mutta hormonien pitäminen lähempänä
sitä tasoa mitä ne ovat nuorena, kun ne ovat optimitasoillaan,
on hyödyllistä, ja juuri sihen tuo lihaskuntoharjoittelu on hyvä työväline.

Luin muuten myös, että stressihormonit nousevat ikääntymisen
myötä, asia jota en ollut tiennyt ennnen.

Eli jos haluat vähentää stressihormoneja ja ylläpitää nuoruuden
testosteronitasoja, niin muista tehdä säännöllistä kehonpainokuntoilua.

Crossfit varoitus

Näin muutama viikko sitten lehtiartikkelin crossfitkisoihin
valmistautuvasta henkilöstä.

Artikkelin luettuani päätin käydä netissä vähän
tsekkailemassa missä crossfitin suhteen nykyään mennään –
olen yleensä ekana kaikessa – ja crosfitt oli itselle, kuin
serkku jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, ja oli aika
päivittää mitä oikein oli tapahtunut tällä välillä.

Opin, että crossfitistä on tullut melkein mainstreami laji, ja
opin, että meillä on
suomalainen crossfitmestari vuodelta 2009, Mi-ko Salo –
suomalaisille Mikko Salo.

No sen asian tiesin jo aikaisemmin, mutta opin yhden uudenkin
asian – ja voi olla, että hyödyt siitä vaikka et
suoranaisesti mitään crossfittiin liittyvää koskaan
tekisikään.

Asia:

Crossfit kisojen karsinnoissa oli ja on edelleenkin laji jossa
hypitään tuolille/penkille,
ja sitten siitä ales lattialle, ja taas ylös – ees taas.

En voinut uskoa silmiäni, kun luin , että ilmeisesti yli 20
ihmistä oli katkaissut akillesjänteen tuota
tehdessään, crossfitkisojen karsinnoissa.

Osallistujia oli toki kymmeniätuhansia, mutta silti numero
kuulostaa korvaani isolta luvulta (akillesjänne on sentään
kehon vahvin jänne )

Ilmeisesti akillesjänne on riskissä juuri tuolilta alashypyn
yhteydessä, kun henkilö väsyy eikä enää ota painoa koko
jalkapohjalla, ja koukista polvia – vaan tömähtää vain
päkiöille jalkojaan koukistamatta, jolloin akillesjänne ottaa
koko laskeutumisen energian.

Eli , Jos hypit joskus treenin yhteydessä tuolille ja ales –
poista riskit sillä, että laskeudut aina astuen ales- ei
edestakaisin hyppimällä – tee ainakin näin tilanteissa
joissa tekisisit liikettä väsyneenä ja korkeilla toistoilla.

Yleensäkin, jos teet vaikeita kordinaaatiota vaativia liikeitä,
haluat tehdä niitä mahdollisimman virkeänä etkä
väsyneenä.

Crossfitissa yleensäkin pidän ei optimaalina sitä, että usein
tehdään esim painnonnosto-olympialajin liikevariaatioita
suurilla toistoilla ja väsyneenä.

Kuvittele, että olet nuorallakävelijä ja kieppumassa
korkeuksissa.

Vaijerilla olo vaati taitoa, ja horjahduksella voi olla pahat
seuraukset.

Haluatko tehdä sitä, kun lihaksesi alkavat täristä
väsymyksestä ja maitohapot puskemaan läpi ihon.

Et.

Se olisi hullua.

Samalla lailla treenatessa haluat tehdä liikkeitä joissa et
ole maailman suurimmassa riskissä maitohappojen iskiessä.

Kehonpainokuntoilu ( kun se ei sisällä tuolilta
ales ja ylös hyppyjä) on turvallisimmasta päästä, mutta
siinäkin on hyvä jakaa liikkeitä sellaisiin joita voi tehdä
pidemmälle väsymykseen, ja sellaisiin joissa kannattaa jättää
voimia varastoon.

Jaankin kehonpainokuntoilussa liikkeet kehonhallinta
ja intensiteettiliikkeisiin.

Intensiteettiliikeet ovat liikkeitä jotka sopivat väsymykseen
asti tehtäviksi. Kehonhallintaliikkeet ovat puolestaan liikkeitä
joita kannattaa tehdä niin, että jättää voimia jäljelle.

Kokeneempana pystyt tekemään myös kehonhallintaliikkeitä
hieman väsyneempänä, mutta aluksi on hyvä noudattaa tätä
jakoa tarkemmin.

[widgets_on_pages id=2]

Syanidimyrkytys

Viime viikolla olin kaupassa ostamassa jotain lisuketta pihvini
kyytipojaksi.

Normaalin perunan sijasta päätin ostaa nyt vaihteeksi jotain
hieman exsoottisempaa juuresta.

Marssin kauppani eksoottisten juuresten hyllylle ajatuksissa,
että voisin syödä eräänlaista afrikkalaista perunaa nimeltä
jamssi.

Edellyttäen vain , että löydän tarpeeksi pienen juureksen.

Jamssit, kun ovat parhaimmillaan melkein pienen ihmisen kokoisia,
ja itsellä ne tuppaavat pilaantumaan ennenkuin ehdin saada ne
kokonaan syötyä.

Nyt hyllylle oli ilmestynyt isompien jamssien lisäksi pienempiä
versioita, ja otin yhden tällaisen pienen “jamssin” ostoskoriini.

Illalla sitten keitin tuota jamssia sen aikaa, kun paistoin
itselleni puoliraaan pihvin.

Ruokapöydässä jamssia poskeeni pistellessä kieltäni alkoi
sitten hieman poltella, ja mieleeni hiipi ajatus, että en
ehkä sittenkään syö jamssia, vaan jotain muuta juuresta.

Muistan, että ainakin joku jamssia muistuttava juures oli
myrkyllinen, ja, että sitä ei ehkä kannattanut syödä –
joten keskeytin syömisen ja kaivoin netistä esiin kuvan
erilaisista eksoottisista juureksista.

Ja totta tosiaan, en syönytkään jamssia, vaan juures jota
söin oli kuvan perustella selvästikin maniokki. ( toiselta
nimeltään cassava )

Paljastui myös, että kyseinen juures on myrkyllinen ja
sisältää ainetta joka ruunasulatusentsyymien kanssa
reagoidessaan muuttuu syanidiksi.

Ja riippuen juureksen myrkypitoisuudesta pienikin määrä tätä
juuresta voi olla vaarallista, jos sitä syödään raakana tai
hunosti kypsennettynä.

Afrikassa jossa syödään sen myrkkypitoisimpia versioita,
juuresta liotetaan monta päivää ja sitten se keitetään
huolella.

Väärin käsitellyn juureksen syönnin yhteydessä kuolema voi
tulla muutaman tunnin sisällä tai vasta 10-12 tunnin jälkeen.

Mitä!!

Ei voi olla totta.

Oikei, rauhallisesti Karri.

Onko tähän olemassa vastamyrkkyä?

Oli ja se on ykinkertaista ainetta, mutta apteekki on kiinni
tähän aikaan.

Okei, voinko tehdä mitään, vai onko kohtaloni vain odottaa
mitä tuleman pitää, kun vatsani ruansulatusentsyymit
muodostavat syanidia?

Selvisi onneksi, että pelkkä proteiinikin ilmeisesti toimii
syanidin käsittelyssä, ja auttaa sen turvallisessa poistossa
elimistöstä.

Seuraavaksi hotkin sitten loput pihvistäni, heitin maniokin
loput roskiin, ja kulautin neljä raakaa kananmunaa kurkkuuni
lisäproteeinin tarpeita täyttämään – salmonella ei tässä
vaiheessa huolettanut, kun vatsassani kiehui jo syanidia,
eiköhän se desifioi salmonellat.

Tämän jälkeen menin sitten sänkyyni nukkumaan pienellä
jännityksellä, että heräänkö seuraavana aamuna täällä vai
joissain muualla.

Nukuin kuitenkin, kuin tukki ja heräsin seuraavana
aamuna melkein paremmassa kunnossa, kuin koskaan.

En ole vielä kuitenkaan uskaltanut syönyt loppupuoliskoa tuosta
juureksesta. Aion sen kyllä syödä muussiksi keitettynä, kunhan
vielä keräilen hermojani pari päivää.

Hyvä etten ollut kovin nälkäinen ja hotkaissut juuresta
kerralla suuhuni ja masuuni, vaan ehdin syödä sitä vain
vähäsen.

Yleensäkin, kun tekee uusia asioita on hyvä edetä hiljalleen,
eikä hypätä suin päin syteen tai saveen- vaan tunnustella,
että mitäköhän tästä seuraaa.

Esimerkiksi treenatessa uusia kehonpainokuntoiluliikeitä
on hyvä tehdä aluksi vähempi, kuin mitä kykenee, ja katsoa
miten elimistö reagoi – ja lisätä määriä ja intensiteettiä
vasta ajan kanssa.

[widgets_on_pages id=2]

Vuorokauden tärkeimmät tunnit

Viime tiistain lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli unesta.

Artikkelissa antropologi esitti, että nukumme paremmin muiden
ympäröiminä, kuin ypöyksin.

Tämä siksi, että ryhmässä rentoudumme, kun koemme
alitajuisesti olevamme paremmassa turvassa, kuin yksin sängyssä
kökötellessämme.

Milenkiintoinen ajatus, piti se sitten paikkaansa tai ei.

Yhden asia kuitenkin tiedän – sen, että suurin osa meistä
nukkuu liian vähän.

Uni ei ole vain hukkaan heitettyä aikaa, vaan tärkeää
vastapainoa aktiiviselle elämälle.

Voisit ajatella, että unesta leikkaaminen olisi hyvä keino
saada enempi aikaa kaikeille muulle tekemiselle, mutta se ei
valitettavasti toimi näin.

Uni on yksi terveyden peruskivistä. Kehosi parantaa itseään
nukkuessa ja riittämätön unensaanti voi aiheuttaa kaikenlaista
hallaa aina silmäpusseista keskivartalolihavuuteen tai vaikka
huonoon fiilikseen.

Mitä aktiivisempi olet fyysisesti , kuin myös henkisestikin,
sitä enempi unta tarvit.

Itse olen huomannut nimenomaan töllöttimen pahimmaksi
viholliseksi riittävälle unensaannille.

Teevee tekee jotain aivoaalloilleni, ja jään helposti
tuijottamaan sitä iltamyöhään, vaikka sieltä ei tule
mitään tärkeää ja aamulla olisi tiedossa aikainen herätys.

Ja siksi yksi parhaista asioista mitä olen tehnyt riittävän
unensaannin hyväksi, on laittaa itselle suht tiukka aika jolloin
töllötin sulkeutuu.

Se mitä teen tällähetkellä, on, että yritän pyrkiä siihen,
että viimeistään kello 10 teevee on kiinni.

Tällä rutiinilla en enää jää puoleksiyöksi asti
tuijottamaan joitain ohjelmaa jota ilmankin pärjäisin.

Etuna on myös se, että hyvin nukkuneena pystyn ajoittain
tarvittaessa valvomaan ja nukkumaan vähempi – ilman, että
seuraavana päivänä olo on tuskallinen, kun luomet painuvat
väen väkisin kiinni, vaikka niissä olisikin tulitikut tolppina.

Viikonloppuisin en noudata tätä vaan valvon ja herään milloin
huvittaa.

Koska olen vain ihminen en pysy aina ihan kymmenen
aikataulussa, mutta en muista milloin olisin arkisin ollut
kukkumassa enää puolenyönaikaan ja sen jälkeenkin.

Parasta,

Karri Koivula

P.S. Nopeiten uni tulee, kun on päivällä tehnyt
kehonpainokuntoilua niin, että kroppa on väsynyt ja vapaa
jännityksistä, jolloin mielikin on rennompi eikä jää
stresaaantuneena tuijottelemaan kattoa.

Yksi kikka, jos joskus en kaikesta huolimatta nukahda heti, kuin
käskystä – kun olen jo sängyssä unta odottamassa.
On, että nousen sängystä ja teen muutaman venyttävän
kehonpainokuntoilu-ohjelman kehonhallintaliikkeen
http://karrikoivula.fi/kehonpainokuntoilu , tämä yleensä
katkaisee sen kierteen jossa nukahtamattomuuteen turhautuessaan
stressaantuu ja virkistyy mielessään vielä enempi.

[widgets_on_pages id=2]

5 kiloa läskiä kiitos

Kuukausi sitten kirjoitin artikkelinalun
intiaanijuoksutekniikasta(sopii esim jalkapohjan lihasten
vahvistamiseen) , ja sitä varten tsekkailin vähän tietoja
intiaaneista yleisestikin, jolloin samalla opin uuden
ruokareseptin nimeltä pemmikaani.

Resepti on ehkä hieman hienosteleva nimitys, koska tämä ruoka
on vain kuivattua naudanlihaa ja keitettyä rasvaa – laitettuna
sekaisin.

Pemmikaanin teko oli yleinen tapa säilöä ruokaa ennen
jääkaapin keksimistä, ja intiaanit joilta tuo nimi on
peräisin tekivät sitä säilöäkseen metsästämäänsä
riistaa jopa vuodeksi eteenpäin.

Intiaanien lisäksi naparetkeilijät ovat käyttäneet
pemmikaania, koska se on kevyempi ruoka-aine kantaa
kalorimäärältään, kuin keksit ja korput.

Ruuan paino ja säilyvyys ei ollut kuitenkaan ainoa ongelma sekä
intiaaneilla, että napretkeilijöillä, sillä tuoreen ruuan
puute johtaa c-vitamiinin puutteen takia keripukkiin.

Keripukki on muuten tyypillinen esimerkki lääkärien
yleisestä kautta aikain tekemästä virheestä. Virhe on oireiden
laittaminen taudin syyksi.

Keripukin kohdalla uskottiin aluksi pitkään, että masennus,
pessimismi ja liikkumattomuus johtavat keripukkiiin, – ja
tämän takia lääkärit kirjoittivat reseptiksi keripukin
estämiseen; hauskanpitoa, laulamista ja tanssimista – ihan
tosissaankin. ( tämä oli ennen c-vitamiinin tunnistamista)

Nämä ekaksimainitut asiat ovat kuitenkin vain oireita jotka
johtuvat keripukista, eikä toisinpäin, ja jotka ilmaantuvat
ennen varsinaisia fyysisesti näkyviä muutoksia.

Nykyäänkin lääkärit sortuvat tähän samaan ansaan ajoittain.
Mm. kivun suhteen, lääkärit usein käyttävät masennusta syynä,
kroonisille kivulle, jos eivät muuta keksi. Masennus voi
kuitenkin tietenkin seurata ihan pelkästä kroonista kivusta,
eikä toisinpäin.

Tämä virhe sattuu varsinkin jos lääkärillä ei ole kaikkea tietoa
vielä – niinkuin aikoinaan oli ennen c-vitamiinin löytämistä
keripukin kohdalla

Ja nyt jos ihmettelit, että mihin tuo otsikko ” 5 kiloa
läskiä kiitos” viittasi. Se oli viittaus siihen, että nyt
olisi tarkoitus itsekin kokeilla onnistunko saamaan
minkäänlaista pemmikaaninpalaa aikaiseksi – ihan kokeillakseni,
että miltä se maistuu.

Lihan saan lähikaupasta, mutta läskiä ei kauppojen
lihatiskeiltä oikein löydy, ja monesti myyjät eivät vaivaudu
hakemaan sitä takahuoneen puolelta, vaikka kiltisti pyytäisikin.

Ja olenkin nyt lähdössä oikein lihanjalostamon myyntitiskiltä
sitä hakemaan.

Odotan milenkiinnolla mitä lihanjalostamon myyntitiskillä
tapahtuu, sillä luulen, että kukaan ei ole miesmuistiin
ostanut pelkkää läskiä erikseen. Ja, vaikka käytännössä muutaman
metrin päässä tiskistä on paikka jossa liha ja läski
erotellaan yli 10 000 kilon päivävauhtia, niin voi olla, että
myyntitiskiltä ei suostuta hakemaan ihraa minulle mihinkään
hintaa.

No kohta se selviää, toivottavsti en nyt sentään joudu ihan
maatilalle asti menemään – vain vähän läskiä ostaakseni.

Parasta,

Karri Koivula

P.S: Kropan treenaaminen on periatteessa yhtä simppeliä, kuin
yksinkertaisen ruokareseptin seuraaminen. Etkä tarvitse edes
sen kummepia vatkaimia vaan voit tyydyttää treeninälkäsi vain oman kehosi
avulla ja resepteillä jotka löydät kehonpainokuntoilu-ohjelmastani täältä
http://karrikoivula.fi/kehonpainokuntoilu
[widgets_on_pages id=2]

Luodinkestävät polvet treenivinkki

Monta vuotta sitten kärsin aina ajoittaisista polvien “venähdyksistä” joista olen kertonutkin aiemmin.
Tämä jatkui säännöllisenä ilmiönä, tapahtuen kerran tai kaksi vuodessa, jos tein jotain vähänkin “extreemimpää”. ( suomeksi suunnilleen “rajumpaa” )

Tämä kuitenkin loppui, kun tutustuin vuoden 2003 painonnoston maailmanmestariin( yli 40 vuotiaiden luokassa) Gary Valentineen netin välityksellä, ja hän opetti minulle ensinnäkin miten tehdä kyykkyjä oikein, mikä auttoi sitten suuresti polviini.

Sen lisäksi hän opetti minulle myös, että on tärkeää tehdä toista kyykkyvariaatiota, joka ottaaa enempi polven lähellä oleviin etureisilihaksiin.

En ollut vielä ihan niin viisas, kuin nyt – enkä tietenkään noudattanut tuota ohjetta ennenkuin vasta paljon myöhemmin, koska luulin tietäväni enempi, kuin tiedänkään.

Vasta, kun tutustuin vanhoihin kehonpainokuntoiluliikeisiin, huomasin, että yksi niistä oli juuri tuolllainen mitä maailmanmestari minulle ehdotti, ja silloin kokeilin ottaa senkin treeniliikkeekseni.

Ja “duh” minun olisi pitänyt tehdä tuota liikettä jo aiemmin.

En olisi uskonut, että polveni tulisivat paremmiksi, koska ne olivat jo tässä vaiheessa varsin hyvässä kunnossa. Mutta nyt säännöllisesti tätä liikettä tehtyäni polveni tuntuvat vielä tukuisemmilta, ja nyt en enää edes muista milloin niitä viimeksi olisi vaivanut yhtään – edes pikkuriikkisesti.

Mikä tämä kyykky sitten on mitä olen tehnyt?

No, yksi sen nimi on hindukyykky, ja se on on itseasiassa vanha intialaisten painijoiden käyttämä liike.

Painijoiden on kerrottu tekevän joskus tuhansiakin toistojan kovan harjoittelupäivän aikana , mutta en suosittele sinulle ihan niin suuria toistomääriä päivässä, koska tässä vaiheessa mennään kyllä jo kovan kilpaurheilun ja kropan hajottamisen puolellle.

Tuhansien toistojen sijasta suosittelen pienemmissä määrissä pysymistä. Sata toistoa tehtynä yhdellä kerralla tarjoaa jo haastavan hengästyttävän treenin. Ja polvien kunnossapitoon riittää vain muutaman kymmenen hindukyykyn tekeminen aina silloin tällöin.

Liike kasvattaa lisäksi keuhkovoimaa ja kestävyyttä johon painijat sitä käyttävätkin. Ja aluksi, jo parikymmentä toistoa saa sinut hengästymään, mutta, kun pystyt paukuttamaan niitä 50 ilman, että joudut haukkomaan henkeä, alat tuntemaan sen vaikutukset jo selvästi kaikessa liikunnassa – sekä yleisenä energisyytenä.

Kokeneempikin kuntoilija hengästyy hindukyykyjä tehdessään, koska niitä tehdessä käytät kehon isoja lihaksia, jotka ovat happisyöppöjä, ja harvempi on tottunut käyttämään juuri näitä lihaksia jaloistaaan yhtä syvästi.

Pitää vielä mainita tähän loppuun , että liike vahvistaa polvien lihaksien lisäksi erityisesti myös jalkapohjan lihaksia, jotka tulee usein laiminlyötyä – kerron tästä syvemmin sitten joku toinen kerta. Mutta tämäkin on yksi iso syy miksi tehdä näitä kyykkyjä.

Kaikille niille joilla tuo Kehonpainokuntoilu-ohjelma on jo, niin suosittelen siis tekemään (jos mahdollista) kumpiakin ohjelman kyykkyvariaatioita.

Parasta,

Karri Koivula

P.S. Oletko valmis panssaroimaan polvesi tekemällä mm. hindukyykkyjä ja samalla muokkaamaan kehoasi myös muualta niiden avulla? Hyvä! Kipitä sitten liittymään sähköpostilistalleni ja pääset sitä kautta ostamaan kehonpainokuntoilu-ohjelmani, jossa neuvon tarkasti miten teet tätä polvien vahvistusliikettä – plus montaa muuta aivan “pakko-tehdä” liikettä.

[widgets_on_pages id=2]