Kuukausi sitten kirjoitin artikkelinalun
intiaanijuoksutekniikasta(sopii esim jalkapohjan lihasten
vahvistamiseen) , ja sitä varten tsekkailin vähän tietoja
intiaaneista yleisestikin, jolloin samalla opin uuden
ruokareseptin nimeltä pemmikaani.
Resepti on ehkä hieman hienosteleva nimitys, koska tämä ruoka
on vain kuivattua naudanlihaa ja keitettyä rasvaa – laitettuna
sekaisin.
Pemmikaanin teko oli yleinen tapa säilöä ruokaa ennen
jääkaapin keksimistä, ja intiaanit joilta tuo nimi on
peräisin tekivät sitä säilöäkseen metsästämäänsä
riistaa jopa vuodeksi eteenpäin.
Intiaanien lisäksi naparetkeilijät ovat käyttäneet
pemmikaania, koska se on kevyempi ruoka-aine kantaa
kalorimäärältään, kuin keksit ja korput.
Ruuan paino ja säilyvyys ei ollut kuitenkaan ainoa ongelma sekä
intiaaneilla, että napretkeilijöillä, sillä tuoreen ruuan
puute johtaa c-vitamiinin puutteen takia keripukkiin.
Keripukki on muuten tyypillinen esimerkki lääkärien
yleisestä kautta aikain tekemästä virheestä. Virhe on oireiden
laittaminen taudin syyksi.
Keripukin kohdalla uskottiin aluksi pitkään, että masennus,
pessimismi ja liikkumattomuus johtavat keripukkiiin, – ja
tämän takia lääkärit kirjoittivat reseptiksi keripukin
estämiseen; hauskanpitoa, laulamista ja tanssimista – ihan
tosissaankin. ( tämä oli ennen c-vitamiinin tunnistamista)
Nämä ekaksimainitut asiat ovat kuitenkin vain oireita jotka
johtuvat keripukista, eikä toisinpäin, ja jotka ilmaantuvat
ennen varsinaisia fyysisesti näkyviä muutoksia.
Nykyäänkin lääkärit sortuvat tähän samaan ansaan ajoittain.
Mm. kivun suhteen, lääkärit usein käyttävät masennusta syynä,
kroonisille kivulle, jos eivät muuta keksi. Masennus voi
kuitenkin tietenkin seurata ihan pelkästä kroonista kivusta,
eikä toisinpäin.
Tämä virhe sattuu varsinkin jos lääkärillä ei ole kaikkea tietoa
vielä – niinkuin aikoinaan oli ennen c-vitamiinin löytämistä
keripukin kohdalla
Ja nyt jos ihmettelit, että mihin tuo otsikko ” 5 kiloa
läskiä kiitos” viittasi. Se oli viittaus siihen, että nyt
olisi tarkoitus itsekin kokeilla onnistunko saamaan
minkäänlaista pemmikaaninpalaa aikaiseksi – ihan kokeillakseni,
että miltä se maistuu.
Lihan saan lähikaupasta, mutta läskiä ei kauppojen
lihatiskeiltä oikein löydy, ja monesti myyjät eivät vaivaudu
hakemaan sitä takahuoneen puolelta, vaikka kiltisti pyytäisikin.
Ja olenkin nyt lähdössä oikein lihanjalostamon myyntitiskiltä
sitä hakemaan.
Odotan milenkiinnolla mitä lihanjalostamon myyntitiskillä
tapahtuu, sillä luulen, että kukaan ei ole miesmuistiin
ostanut pelkkää läskiä erikseen. Ja, vaikka käytännössä muutaman
metrin päässä tiskistä on paikka jossa liha ja läski
erotellaan yli 10 000 kilon päivävauhtia, niin voi olla, että
myyntitiskiltä ei suostuta hakemaan ihraa minulle mihinkään
hintaa.
No kohta se selviää, toivottavsti en nyt sentään joudu ihan
maatilalle asti menemään – vain vähän läskiä ostaakseni.
Parasta,
Karri Koivula
P.S: Kropan treenaaminen on periatteessa yhtä simppeliä, kuin
yksinkertaisen ruokareseptin seuraaminen. Etkä tarvitse edes
sen kummepia vatkaimia vaan voit tyydyttää treeninälkäsi vain oman kehosi
avulla ja resepteillä jotka löydät kehonpainokuntoilu-ohjelmastani täältä
http://karrikoivula.fi/kehonpainokuntoilu
[widgets_on_pages id=2]