Kadmin

Kirjoitin joskus aikoinaan, että teeveellä on joku ihme kyky saada sinut lihomaan enempi.

Ja saarnasin siksi ruudun töllötämisen vähentämisen puolesta ja yritin parhaani mukaan käännyttää immeisiä sohvaperunoista, liikkuviksi lantuiksi.

No nyt tiedemiehet ovat todenneet sen minkä jo perstuntumalla tunsin todeksi.

Eli se mitä höpisen on , että luin juuri uutisen että tiedemiehet ovat todenneet , että teevee lihottaa ihan kirjaimellisesti.

Tiedemiesten tekemässä tutkimuksessa teeveen katselu laittoi koehenkilöiden aineenvaihdunnan supersäästöliekille ja he polttivat teeveen katselupäivinä 200 kaloria vähempi per päivä, verrattuna päiviin jolloin he teeveen katselun sijasta, käyttivät tuon ajan vain maaten ja tuijottaen seinään tai kattoon televisioruudun sijasta.

Ja että tämä teeveen aineenvaihduntaa laskeva “horros” vaikutus kesti vielä teeveen katsomisen jälkeenkin. Suurinpiirtein yhtä pitkän ajan, mitä aluksi katsoi teeveetä.

Tutkijat totesivat tästä ilmiöstä että ” teeveeellä on varsin suuri aineenvaihdunnan nopeutta laskeva vaikutus”.

Auts.

Tästä tutkimuksesta tuskin kuulet teeveestä ja veikkaan, että muutamilta teeveepampuilta menivät aamukahvit ja sikarit vääriin kurkkuihin , kun he lukivat tästä lehdistä. Teeveestä voi olla tulossa uusi tupakka. ja voi olla että jossain vaiheessa ohjelmien aluksi on pakolliset terveysvaroitukset.

Vielä ei ole tiedossa mikä tarkalleenottaen laukaisee aineenvaihdunnan hidastumista teeveetä katsellessa.

Mutta näyttäisi vähän siltä kuin teevee laittasi aivot niin horrokseen, että aivojen energiankulutus laskisi horrostavan siilin tasolle.

Ja koska aivot ovat iso energiankuluttaja meillä ihmisillä , niin näyttäisi, että tämä aivojen pois päältä kytkeytyminen vaikuttaisi varsin vakavasti energiankulutukseen.

Eli Teeveen edessä vietetyt hetket siis kirjaimellisesti lihottavat sinua enempi tämän ilmiön takia. Ja mitä vähempi tveetä katselet sitä parempi painonhallintasi kannalta.

Teeveen katselun vaikutus voi myös kertaantua ajan kanssa salakavalasti varsin isoksi laardivuoreksi.

Amerikassa esim jossa on 100 kanavia, niin ihmiset tulevat katsoneeeksi 75 ikävuoden ikään ehtiessä, nykytasolla keskimäärin yhteensä 12 vuotta teveetä yötä päivää.

Ihmiset viettävät siis elämästään pahimmillaan 2 kertaa 12 vuotta, eli huikeat 22 vuotta horrostilassa aineenvaihdunta hidastuneena.

Ilmiö voi hyvin selittää osaltaan miksi amerikka ja muutkin teollisuusmaat missä teevee on kuin melkein yksi perheenjäsen , ovat kuin liimattuna lihavuustilastojen kärkijoukoissa.

Eli, mitä lääkkeeksi tähän ilmiöön?

No suositan edelleen tähän teevehorrokseen lääkkeeksi samaa mitä ennenkin. Eli sitä, että teet jokaista teeveen ääressä viettämää tuntia kohden, suurinpiirtein myös tunnin liikuntaa – vaikka vain kävelyä.

Tuolla säännöllä teeveen katselu pitäisi pysyä kohtuullisena ja sen pitäisi olla melkein terveellistäkin sinulle.

Parasta,

Karri Koivula

P.S.: Aineenvaihduntaaa voi muuten myös nopeuttaa hidastamisen sijasta. Sen nopeuttaminen on itseasisssa yksi helpoimmista tavoista laihtua ja ylläpitää tuloksia. Opetan Litteä Vatsa Ohjelmassani miten tämä onnistuu. Hae se täältä näin. ( linkki vain sähköpostilistalaisille)

Katsoin pari päivää sitten teeveestä laihdutusohjelmaa.

Siiinä henkilö joka oli laihdutettavana , painoi huippeat 180 + kiloa .

Hän oli isoluinen ja pitkä mies , joten hän ei ollut vielä ulkoisesti aivan sairalloisen lihava .

Sairalloinen hän kuitenkin oli jo alustavasti. Ohjelmassa hänet vietiin yhdessä vaiheessa lääkärintarkastukseen ja lääkäri luetteli synkän listan ongelmia mitä kokeissa ilmeni: Hänen verensokerinsa olivat jo esidiabetes asteella, hänen testosteroninsa oli hyvin matala ja hänen paha kolesterolinsa oli korkea jne jne.

Tässä vaiheessa tämän henkilön personal trainer, joka oli mukana lääkärissä , murtui ja alkoi itkeä.

Liikakilot eivät ole naurun asia. Niiden vaikutukset terveyteesi ovat mittavat , kyse ei ole vain ulkonäöstä.

Tähän liittyen leikkasin vuoden alussa tulleesta lehdestä listan sairauksista kautta terveysongelmista , mihin liikakilot on todettu osa aiheuttajaksi.

Lista sisälsi mm. seuraavat ongelmat.

1. Aivoverenkierron häiriöt
2. Muistisairaudet
3. Astma
4. Unipanea
5 Matala asteinen tulehdus
6. Masennus
7 Rintasyöpä
8. Sepelvaltimotauti
9. Korkea verenpaine
10. kolesteroli ongelmat
11. Rasvamaksa
12. Sappikivet
13 Munuaisten sairaudet
14. Hedelmällisyyden heikentyminen
15. Kakkostyypin diabetes
16 Haimatulehdus
17. Nivelrikko
18. Kihti

Pahalta näyttää.

Ja tuo lista ei ole edes täydellinen lista, vaan liikakilojen tuomia terveysongelmia on enempi. Emme edes vielä tiedä kaikkien sairauksien yhteyttä liikakiloihin, joten listasta voi tulla vielä paljon paljon pitempi.

Nyt pitkästä listasta huolimatta liikakiloissa on kuitenkin jotain positiivistakin.

Liikakilot ovat ensinnäkin asia johon voit vaikuttaa.

Vaikka laihtuminen ei ole kaikille yhtä helppoa, ylimääräiset kilot ovat silti asia jolle jokainen voi tehdä jotain.

Toinen positiivinen asia on se, että pienelläkin panoksella voi saada myös paljon aikaiseksi.

Lehdessä jossa tuo lista oli , luki myös , että vain 5-10% laihdutus , voi tuoda merkittäviä terveyhyötyjä- eli ei tarvi tulla mallinmittoihin.

Tuo 5-10% laihtuminen ei ole mikään Amerikan temppu ja sitkeimminkin kiloista kiinni pitäville , se on kohtuullisen helposti saavutettava tulos, vaikka vain liikuntaa lisäämällä ja ruoka-annoksia pienentämällä.

Ja on toki aina keinoja saada vielä enempi ja helpomminkin tuloksia laihdutuksesta.

Yksi keino on esim lisätä aineenvaihdunnan nopeutta.

Perusaineenvaihdunnan nopeus on isoin yksittäinen osa energiankulutustasi.

Noin 55-80% päivittäisestä energiankulutuksestasi tulee perusaineenvaihdunnan kulutuksesta. 55% jos liikut paljon ja 80% jos olet sohvaperuna.

Tämän perusaineenvaihdunnan taso voi vaihdella 70 kiloisen henkilön kohdalla 600 kalorilla per päivä.

Eli nopeamman aineenvaihdunnan omaava henkilö voi kuluttaa parhaillaan noin 600 kaloria enempi kuin hitaan omaava.

600 kalorin enempi kulutus päivässä on varsin iso etu.

600 kalorin kulutuksen eteen, liikunnan avulla , 70 kiloisen henkilön pitäisi juosta noin 8 kilometriä.

Ei helppo homma fyysisesti, jos se pitäisi tehdä extrana jo muun liikunnan päälle.

Ja vielä vaikeampaa henkisesti , jos seuraisi samaan aikaan kaveria, joka polttaa tuon 600 kaloria tekemättä yhtään mitään.

Nopea perusaineenvaihdunta on siksi aikalailla paras keino pudottaa ja ylläpitää matalempaa painoa.

Kun sen yhdistää vielä reiluun säännölliseen liikuntaan, niin tulokset ovat taattuja.

Opi miten säätää aineenvaihdunnan nopeutta ylöspäin täältä näin. ( linkki vain sähköpostilistalaisille)

Parasta,

Karri Koivula

P.S.: Nopeankin aineenvaihdunnan omaavalla liikunta on aina osa painonhallintaa. Aktiivisella henkilöllä noin 50% energiankulutuksesta tulee
liikunnasta. Älä laiminlyö kolikon tätä puolta. ( linkki vain sähköpostilistalaisille)

Jos käytät googlea tänään, niin tänään googlen peruslogon tilalla on piirretty kuva, jossa on oudonnäköisiin vaatteisiin pukeutunut pitkätukkainen mies, joka katsoo mikroskoopin läpi.

Tuo kuvassa näkyvä henkilö oli Hollantilainen Antonie van Leeuwenhoek. Ja eilen oli 384 vuotta hänen syntymästään.

Häntä muistettiin, koska hän oli tiedemies, joka kehitti ekana niin tarkan mikroskoopin , että pystyi havaitsemaan sillä paljaalle silmälle näkymättömiä bakteereita ekaa kertaa.

Sittemmin nämä paljaalle silmälle näkymättömät bakteerit ovat osoittautuneet merkittäväksi tekijäksi meidän ihmisten terveydelle.

Moni vanha vakava terveysongelma on todettu nimenomaan bakteerien aiheuttamaksi , esim kolera vatsatauti on bakteerien aiheuttama tauti.

Nyt aivan uusimpana bakteereihin liittyvänä tieteen löytönä on se , että bakteereilla on myös oma osansa myös useiden yleisten kroonisten tautien kehittymisessä.

Joku aika sitten esim vatsahaava paljastui bakteerin aiheuttamaksi ja tutkimusta tehneet tiedemiehet saivat lääketieteen nobelin palkinnon tästä läpimurrosta.

No nyt tiedemiehet ovat löytäneen myös bakteeriyhteyden liittyen nivelrikkoon ja nivelreumaan.

Yhteys on , että nivelistä jotka ovat rikossa tai reumassa on löydetty bakteerien dnaata, jota ei kuuluisi nivelistä normaalisti löytyä.

Mikä tärkeää vielä on se , että bakteerit mitä on löydetty nivelistä, on tunnistettu alunperin suussa eläviksi bakteereiksi.

Ne ovat siis kulkeutuneet suusta sisälle kehoon ja sitten menneet niveliin tekemään tuhojaan.

Suu on erityisen otollinen paikka bakteereille majailla, koska suussa on kohtia missä bakteerit voivat elää suojassa kehon immuunipuolustukselta.

Suuhun muodostuu myös melkein kaikille meistä ikääntymisen myötä avoin reitti, josta bakteerit pääsevät lipsahtaman kehoon sisäään – suoraan suusta verenkiertoon.

Nämä ovat onneksi estettävissä oikealla tiedolla – lue täältä miten tämä onnistuu.
( linkki sähköpostilistalaisille – liity vaikka oikealta ylhäältä)

Parasta,

Karri Koivula

Kaukaisessa maassa satoja vuosia sitten talonpojan ainoa poikalapsi , nuori mies jo, ratsasti riiausmatkalle talonpojan myöskin ainoalla hevosella.

Alkumatkasta pusikosta kiemurteleva käärme pelästytti hevosen ja pudotti pojan sen selästä.

Putouksen yhteydessä pojan jalka iskeytyi maassa olleeseen kiveen ja murtui tuossa rytäkässä ja hevonen katosi pillastuessaan omille teilleen, eikä sitä löytynyt enää mistään.

Näytti siltä, että talonpoikaa kosketti pienimuotoinen tragedia. Poika, joka auttoi töissä oli nyt jalanmurtumisen takia sivussa leivänteosta , ehkä monta kuukautta ja talon ainoa hevonen, jota tarvittiin töissä kipeästi myös, oli sekin poissa pelistä kun se oli pillastuessaan laukannut ties minne. Tilanne näytti todella epäonniselta ja talonpoika tunsi kovaa negatiivista tunnetta ja ruisleivänpalaa kurkussaan, että miksi minulle kävi näin?

No seuraavana päivänä talonpojan lorottaessa aamupissiiään kukkapenkkiin, pihaan ratsasti vieraita. Paikalle ratsasti paikallisen ruhtinaan aseistettu enturaasi mukanaan joukko lähiseudun nuoria miehiä ja muutamia ihan vain finninaamaisia poikiakin.

Paljastui että paikallinen ruhtinas oli päättänyt käydä sotaan pikkuserkkuaan, viereisen seudun ruhtinasta vastaan ja hän haki nuoria miehiä ja poikiakin tätä sotakamppanjaa varten.

Ja he tulivat nyt hakemaan talonpojan poikaa myös mukaan sotaretkeä varten ja samoin hänen hevostaaan, joka oli myös määrätty sotaverolle.

Ruhtinaan miehet kuitenkin totesivat, että talonpojan pojan jalka oli oikeasti poikki eikä hänestä ollut tähän kampanjaan. Samoin he eivät löytäneet talonpojan hevosta, joten he lähtivät tyhjin käsin talonpojan kotoa ja talonpoika säästyi tämän sotaretken suorilta ”kustannuksilta”.

Seuraavana päivänä talonpoika heräsi jo hieman paremmalla tuulella, kun hän tunsi, että tuo onnettomuus oli säästänyt ehkä hänen poikansa hengen. Muutama kuukausi jalkapotilaana oli myös parempi tilanhoidollisestikin, kuin pojan usemman vuoden kamppanjamatkalla olo ruhtinaan armeijassa – vaikka poika selviytyisikin hengissä ja raajat tallella tuolta sotaretkeltä. Joten talonpoika ei ollut enää niin suruissaan tuosta alkuperäisestä onnettomuudesta.

Sitten astuessaan porstualtaan pihanurmelle aamupissille, hän kuuli tutun hirnahdusken tallirakennuksesta. Paljastui, että hänen käärmeen takia pillastunut ja karkuteille karannut ainoa hevonen oli osannut palata lopulta kotiinsa ja se löytyi nyt omasta pilttuustaan syömästä heinää , nyt jo varsin rauhallisena lähinnä vain väsyneenä ja janoisena.

Hevostaan taputellessaan talonpojan huulet kääntyivät ylöspäin suurempaan virnistykseen kuin pitkiin aikoihin. Tämä aluksi onnettomuudelta vaikuttava asia olikin loppujenlopuksi suurenmoinen onnenpotku hänen perheelleen.

Sen pituinen se tarina.

Nyt, onko sinulle käynyt koskaan niin kuin tälle talonpojalle , että joku asia mikä on aluksi tuntunut negatiiviselta, onkin paljastunut hyväksi asiaksi? todennäköisesti on ja monestikin. Itselle on melkein sääntö, että aluksi kurjat tapahtumat paljastuvat myöhemmin onnenpotkuiksi ja siitä kai se nimikin tulee, ne tuntuvat ensin potkuilta, onnentunne tulee myöhemmin.

Monesti murehdimme turhia ja murehdinmme asioita joiden seurauksia emme vielä tiedä lopullisesti.

Siksi kannattaa usein jättäää se lopullinen merkityksen antaminen tapahtumille, onko tapahtuma negatiivinen vaiko positiivinen asia, hieman myöhemmäksi, jottei tule murehdittua turhia.

Myönnän että se on helpommin sanottu kuin tehty. Tuppaamme antamaan noita negatiivisia merkityksiä asioille melkein automaationa.

Nyt yksi asia kyllä mikä auttaa suuresti vähentämään näitä negatiivisia äkkitulkintoja on jos omaa mielen, joka on mahdollisimman vapaa negatiivisista uskomuksista.

Se mitä merkityksiä annamme automaationa riippuu isolta osaltaan alitajuisista uskomuksistamme. Jos omaamme negatiivisia uskomuksia, annamme myöskin helpommin negatiivisia merkityksiä tapahtumille ja asioille elämässämme.

Jos mielemme on sen sijaan tyhjä negatiivisista uskomuksista, sieltä ei pullahda niin helposti negatiivista polvirefleksireaktiota ja siitä seuraavaa negatiivista tunnetta ja emme reagoi negatiivisella tunteella jokaiseen töyssyyn minkä yli ajamme elomme tiellä.

Opi lisää mielen voimasta liitymällä sähköpostilistalleni oikealta ylhäältä.

Viime viikon ”vuosisadan kivunhoitoteknologia” viestissä tuli mainittua tuosta k-pohjallisten keksijästä. Tästä tuli mieleeni hänen tarinansa – tarina siitä miten hän tuli keksineeksi tuon teknologian.

Elämässä moni asia on kiinni sattumasta tai sattumista ja tämä tarina ei ole poikkeus. Homma oli yhdessä pisteessä kirjaimellisesti kiinni siitä tuliko kruuna vaiko klaava.

Eli, toi k-pohjalliset keksinyt jalkakirugi syntyi Yhdysvalloissa. Hän syntyi stereotyyppiseen juutalaisperheeseen, jossa koulutusta ja nimenomaan turvallista ammattia arvostettiin kovasti.

Ja hänellä oli omien sanojen mukaan siksi vain kolme vaihtoehtoa mistä valita, joko lääkäri, lakimies tai kirjanpitäjä.

No häntä ei pahemmin kiinnostanut kirjanpitäjäksi ryhtyminen , lakimiehiä hänen suvussaan oli jo tarpeeksi , joten hän valitsi lääkärinammatin – se tuntui tarjoavan sopivasti turvallisuutta kuin virikettäkin mielelle.

Hän halusi lääkärinä hakeutua johonkin hieman tavanomaisesta poikkeavampaan , joten hän päätyi hakemaan kahteen paikkaan; jalkoihin erikoistuneeksi lääkäriksi eli podiatriksi ja toisena vaihtoehtona osteopaatiksi ( osteopaattia ei vissin luokitella ihan puhtaaksi lääkäriksi – Yhdyvalloissa he kuitenkin vissiin kutsuvat itseään lääkäreiksi )

Hän pääsi kumpaankin kouluun, mutta ei osannut päättää kumpaan menisi, joten antoi kolikon päättää hänen puolestaan.

Hän heitti kolikkoa ja kolikon heittotulos oli, että kohtalo vei hänet podiatriakouluun.

Lisääkin ratkaisevia sattumia oli luvassa. Podiatriakoulussa oli heti aluksi harvinaisempi kurssi, joka käsitteli sikiöajan kehitystä. Hänellä ei ollut vielä aavistustakaan, että tällä kurssilla olisi merkitystä hänelle – se paljastui kuitenkin myöhemmin aivan ratkaisevaksi asiaksi.

No hän kävi podiatriakoulun ja valmistui jalkakirurgiksi ja alkoi harjoittaa kirurgin ammattia ja elää amerikkalaista unelmaelämäänsä.

No ei ihan. Raha oli hyvää, ammatti oli arvostettu ja potilaatkin olivat kiitollisia hänen avustaan. Mutta kaikki ei ollut hyvin.

Hänestä tuntui ettei auttanut potilaitaan tarpeeksi.

Miksi näin?

Siksi että onnistuneesta leikkauksesta huolimatta oli potilaita , joilla vaiva uusi tai muodostui joku toinen jalkavaiva.

Hän ymmärsi , että koska hänen apunsa ei ollut lopullista aina , niin , että nämä vaivat mitä hän hoisi kirurgisesti , olivat oireita ja, että oli joitain tuntemattomia tekijöitä alkusyinä noille oireille.

Hänellä ei ollut kuitenkaan aavistustakaan miten voisi auttaa potilaitaan paremmin.

Tyytymättömyys kuitenkin kasvoi ja kasvoi ja lopulta hänen aivonsa olivat siinä pisteessä, että ne paloivat halusta ratkaista tuo asia. Hän hakeutui jatkokoulutukseen kerääämään lisää tietoa miten auttaa potilaitaan paremmin.

Lopulta palaset alkoivat mennä paikalleen. Tähän meni kyllä vuosikymmeniä. Lopulta kuitenkin teki tieteellisen löydön liittyen juuri sikiöajan jalankehitykseen.

Hän tajusi että, hittolainen ihmisten jaloissa on rakenteellista vaihtelua liittyen tuohon sikiöajan kehityskaareen.

Eli hän huomasi , että osalla ihmisiä jalan kehitys jää hieman vajaaksi ja hän tunnisti kaksi uutta jalkamallia, jossa kehitys on jäänyt vajaaksi.

Kolmas jalkamalli tästä vajaasta kehityksestä oli jo tiedossa kaikkialla, se oli kampurajalka. Se on malli jossa kehitys on pysähtynyt varsin aikaisessa vaiheessa ja sen pystyi tunnistamaan ihan silmämääräisestikin.

Noissa kahdessa mallissa mitä tohtori löysi nyt uusina jalkamalleina, toi jalan kehityksen pysähtyminen on pysähtynyt niin loppuvaiheessa, että nämä jalkamallit eivät ole silmin erotettavissa normaalista. Niissä kuitenkin jalka eroaa toiminallisesti normaalista.

No, hän alkoi kehittää pohjallisia, jolla korjata noita jalkamalleja.

Hän teki podiatriakoulutuksensa mukaisen tukevan pohjallisen , mutta se ei toiminut ollenkaan.

Sitten hän vähensi pohjallisien sisältämän tukiosan kokoa. Lopulta kun tukikiila oli enää 30% siitä mikä sen pitäisi olla, jos se tukisi jalkaa rakenteellisesti oikein, niin toi pohjalinen alkoi toimia – ja se normalisoi merkittävästi jalan toimintaa saaden sen toimimaan lähemmin niin kuin optimaali normaalijalka.

Heureka!

Hän alkoi hoitaa jalkapotilaitaan myös tällä jalan asennon normalisoinnilla ja se toimi hyvin.

Pian hän huomasi myös sen, että potilaiden muut kipuoireet myös usein helpottivat. Hän huomasi, että jalka vaikutti merkittävästi koko kehon ryhtiin ja ryhdin optimoituessa kehon kipuiluherkkyys väheni: Nivelet kuluivat vähempi, kun ne olivat tasaisemmin toisiaan vasten ja lihaksiin ei myöskään muodostunut triggerpisteitä niin helposti , kun ryhti oli lähempänä optimaalia.

Eli kiitos osaltaan kolikon heiton , hän ei pelkästään päätynyt keksimään suurta apua jalkavaivoista kärsiville, hän keksi merkittävän avun kaikkiin niihin tuki ja liikuntalinkipuihin, jossa ryhdillä on vaikutusta.

Parasta,

Karri Koivula

P.S.: Jos haluat hyödyntää tätä keksintöä- niin tilaa e-kirjeeni ja kuulet lisää miten voit hyödyntää sitä.

Tossa pari viikkoa sitten luin yhden suosituksen eräältä neurokirurgilta yhdestä tuotteesta, mitä olin aikeissa ostaa. Ja ostin sen pitkälti tuon suosituksen takia.

Tämä tuote ei liittynyt mitenkään kivunhoitoon eikä lääkärin ammattiinkaan, se oli vain hyvä tuote, jota tuo neurokirugi itse käytti ja oli antanut sille siksi kehut julkisesti.

En tiennyt kuka tämä neurokirurgi oli, mutta hänen kommenttinsa osui silmääni tuon neurokirurgi-lääkärintittelin takia. Ja oli yksi kehu minkä pohjalta ostin tuotteen.

No muutama viikko tämän perään kuulen k-pohjallisien keksijälääkäriltä ,joka on kirurgi hänkin – jalkakirurgi, että maailman yksi johtavimmista kroonisen kivun experteistä neurokirugi Norman Shealy on käynyt hänen luonaan hoidossa ja on nyt tullut ulos kaapista tästä asiasta ja suosittaa tätä hänen kehittämäänsä pohjallisteknologiaa kroonisen kivun hoidossa.

No toi Norman Shealy nimi kuulosti tutulta ja tuli mieleen , että hetkinen kukas se lääkäri oli jonka kehun luin siitä toisesta tuotteesta ja kävin tarkistamassa, kuka hän oli ja kuinka ollakaan, se oli juuri tuo sama neurokirurgi. Hassu synkronaatio sattuma. Maailma on pieni.

Anyway tämä Norman Shealy ei ole vain neurokirurgilääkäri, vaan hän on myös maailman yksi ekoista ellei peräti eka virallisesti kroonisen kivun hoitoon erikoistunut lääkäri ikinä ja hän on tehyt elämäntyön kroonisen kivun hoidon kehittämisessä.

Ja hänen omien sanojensa mukaan, tämä pohjallisteknologia jota hän kokeili on:

”21 vuosituhannen tärkein kivunhoitoon liityvä teknologia”

Ei hullumpi kehu mieheltä, joka on nähnyt ja tutkinut kaiken mitä tulee kipujenhoitoon.

Ja se syy miksi hän sanoo nämä kehut tuolle teknologialle on myös se, että hän on itse jo sen verta vanha, että kärsi myös liikuntalinkivuista ja on saanut avun noista pohjallista itselleenkin.

Ja mistä tässä teknologiassa on oikein kyse?

No kyse on siitä faktasta, että ryhti vaikuttaa kipuun
ja, että jalka vaikuttaa puolestaan ryhtiin

Jalkapohja on osa asentotuntojärjestelmää joka ylläpitää pystyasentoa ja tasapainoa, jotta sen ei tarvisi olla jatkuvan tietoisen kontrollin alaisena.

Tämän automatisoinnin takia jalkapohja antaa viestejä lihaksille, miten ja mistä kohtaa jännittyä kokoajan.

No nyt tämä järjestelmä voi mennä vikaan, jos jalassa on asentovirhe, jonka takia jalkapohjan painojalanjälki poikkeaa normaalista.

Kun jalanjälki on poikkeava, niin ryhtiä ylläpitävät lihakset saavat virheellisiä viestejä ja jännittyvät epänormaalisti ja ryhti muuttuu huonommaksi.

Tämä huonompi ryhti rasittaa lihaksia ja niveliä ja altistaa kipujen helpommalle kroonistumiselle.

Esim triggerpisteistä tuleva lihasperäinen kipu tulee helpommin, kun kropassa on muuttuneen ryhdin takia sekä ylikireitä lihaksia että ylivenyneitä lihaksia.

Lihasperäisten kipujen lisäksi myös tietyt ryhtiin liittyvät rakenteelliset ongelmat tulevat helpommin.

Esim nivelet voivat usein kulua helpommin , koska ryhtimuutos monesti vie nivelet pois neutraalista asennosta ja nivelpinnat rasittuvat enempi toipuoleisesti ja paino jakautuu pienemmälle pinta-alalle ,jolloin luut pureutuvat helpommin toisiaan vasten läpi pehmeiden väliaineiden.

Piikkimatolla voi maata pitkällään, muttei seistä – sama juttu nivelien kanssa – pinnat tasaisena toisiaan vasten paino jakautuu riittävän leveälle ja nivelen välit kestävät pidempään.

Kulumien lisäksi välilevynpullistumissa tai repeämissä ryhdillä voi olla myös oma osuutensa.

Leikkaus voi korjata tuon pulistuman tai repeämän , mutta jos tuon pullistuman osa-alkusyynä on ryhti, joka on laittanut ongelmakohdan nikamat asentoon, jossa välilevyihin kohdistuu toispuoleinen ja välilevyile siksi kuluttavampi rasitus, niin on aina riski, että välilevyongelma uusii , tai syntyy uusi oire viereiseen nikamaväliin.

Treeni venyttely ja lihasten vahvistus auttaa tiettyyn pisteeseen saakka parantamaan ja ylläpitämään parempaa ryhtiä, mutta ei kokonaan korjaa tuota jalasta lähtöisin olevaa asento ja ryhtivirhettä.

Melkein kaikilla ihmisillä 70-80% on tämä sama jalan asentovirhe lievässä muodossa. Se ei ole varsinainen virhe, se on jäänne niin kuin häntäluukin.

Se on jäänne ajalta jolloin kävelimme myös käsien avulla kumarassa ja jalkamme oli enempi sisäänpäinkääntynyt nilkasta -ehkä puussa kiipeily varten, mihin se häntäkin ehkä oli.

Vanhanmallinen jalka kuten häntäluukin ovat kuitenkin sellaisia jäänteitä jotka eivät häviä pois, koska ne eivät vaikuta niin paljoa, että ne vaikuttaisivat lisääntymiskykyyn.

Häntäluusta ei ole vaivaa kuin vain jos tömäyttää sen kipeästi johonkin. Jalan vanhemmasta mallista ei myöskään ole haittaa, koska se aiheuttaa pahempia kipuongelmia yleensä vasta vanhemmalla iällä. Vanhemmalla iällä kehon yleinen palautumiskyky on heikompi ja sen seurauksesta tuollainen jalka alkaa tuoda kipuongelmia esille .

Nyt kuitenkin yleensä lapset on jo hankittu ja potkittu pihallekin tässä vaiheessa ja sikäli tämä jalan asentovirhe ei vaikuta lisääntymiseen ja ei siksi häviä mihinkään.

Nyt onneksi tämän 21 vuosituhannen merkittävimmän kivunhoitoon liittyvän teknologian ansiosta tuota kroonisen kivun yhtä alkusyytä voi paikata. Kuule lisää tästä teknologiasta ja miten se voi hyödyttää sinua – liitymällä sähköpostilistalleni oikealta ylhäältä.

Kuvittele että olet kuuntelemassa seminaariani paikan päällä ja istut yleisössä.

Sitten sanon että yllätyshaasteeksi valitsen yhden henkilön puhumaan tänne lavalle kanssani kaikkien täällä olijoiden joukosta ja hän joutuu huomenna nousemaan lavalle ja puhumaan täällä lavalla viitisen minuuttia.

Tuntisitko nyt tunnetta vatsassasi. Saisiko tuo lavalle esiintymään joutumisen mahdollisuus sinut kokemaan jonkinlaista fyysistäkin pelon tunnetta? Nukkuisitko hyvin jos olisi mahdollisuus, että joutuisit huomenaamulla lavalle esiintymään?

Jos tuntisit kammoa mahdollisesta yllätysesiintymisestä , et ole yksin. Suurin osa ihmisistä kokee pelkoa esiintymisestä yleisön edessä ja jotkut kokevat jopa yhtä kovaa pelkoa kuin kuolemanpelko.

Heille noilla sanoilla , joita sanoin olisi sama vaikutus, kuin jos olisin sanonut, että valitsen yhden henkilön satunnaisesti yleisöstä ja hänet mestataan tässä lavalla huomenna – pelko on niin kovaa.

Pelko on myöskin ihan konkreettinen elämään vaikuttava tekijä.

Moni esiintymispelkoinen ihminen esim alkaa vältellä esiintymistilanteita ja alkaa tehdä valintoja elämässään tuon pelon ohjaaamana. Tiedän tämän, koska olin itse juuri tällainen henkilö.

Missasin monta hyvää mahdollisuutta ja tein huonompia valintoja, koska esiintymispelkoni yksinkertaisesti selätti minut ja aloin välttelemään tilanteita, missä joutuisin ehkä esiintymään isommalle ihmisjoukolle.

Tämä kaikki oli kuitenkin turhaa. Minun ei olisi tarvinnut pelätä esiintymistilanteita ollenkaan, koska tuo pelko ei ollut noissa tilanteissa, vaan se oli vain mielessäni niissä merkityksissä, mitä annoin noille esiintymistilanteille automaattisesti.

Koet periaatteessa tunteita pääosin sen kautta mitä merkityksiä annat tapahtumille automaattisesti mielessäsi.

Ne merkitykset mitä annat automaattisesti lonkalta syntyvät puolestaan pääosin sen mukaan minkälaisia uskomuksia sinulla on.

Eli lyhyesti, mitä tunteita joku tapahtuma tai tilanne aiheuttaa sinulle , riipuu hyvin pitkälle siitä mitä uskomuksia sinulla on mielessäsi.

Esim yksinkertaistaen , jos uskot, että sirpaleet tuovat onnea , niin annat positiivisen merkityksen sille , jos rikot jotain ja se menee sirpaleiksi. Ja sinusta tuntuu ehkä jopa rieumukkaalta tuon tapahtuman yhteydessä, sen sijaan, että tuntisit pahaa mieltä siitä että rikoit jotain.

No nyt tämä esiintymistilannekin aiheuttaa sinulle tunteita samalla lailla kun toi sirpaleiden teko- eli sen mukaan minkalasia uskomuksia sinulla on.

Jos sinulla on esimerkiksi yleinen alitajuinen uskomus, että ” virheet ja epäonnistumiset ovat pahasta” niin esiintymistilanne, missä olet lavallla mahdollisesti epäonnistumassa kaikkien näkemänä , tuntuu sinusta jo etukäteen pelottavalta ja ahdistavalta tunnetasolla.

Jos sinulla olisi tämän lisäksi vielä vielä alitajuinen uskomus, että “ihmiset eivät ole kiinostuneita siitä mitä sanon” niin toi esiintymistilanne jossa menet ihmisten eteeen puhumaan tehtävänäsi olla kiinostavaa kuultavaa , alkaisi tuntua vieläkin pelottavammalta
tehtävältä.

Jos sinulla olisi vielä näiden kahden alitajuisen uskomuksen lisäksi uskomus, että “mikä tekee minut tärkeäksi ja tarpeeksi hyväksi, on, että muut ajattelevat hyvää minusta” – niin esiintymistilanne , missä et voi edes miellyttää kaikkia eri maun omaavia yleisössä olevia henkilöitä – alkaisi olla jo aikavarmasti yöunet ennakkoon vievä savotta.

Ja jos sinulla olisi vielä näiden uskomusten päälle , lähemmäs 20 itsetuntoon ja itsevarmuuteen liittyvää ja kykyihisi liittyvää negatiivista alitajuista uskomusta ja lopuksi vielä kirsikkana kakun päällä ehdollistuminen , minka takia yhdistät huomion keskipisteenä olemisen kuolemanvaaraaan – niin ei olisi ihme ,että kokisit , jopa kuolemanpelon tasoista esiintymisjännitystä esiintymistilanteissa säännöllisesti.

Esintymispelkosi on aikalailla kokonaan kiinni siitä minkälaisia alitajuisia uskomuksia sinulla on ja mitä tunteita ne saavat sinussa heräämään esiintymistilanteessa tai esiintymistilannetta odotellessa- se on monesti se pahin hetki.

Ilman noita negativiisia uskomuksiasi et yksinkertaisesti kokisi juurikaan pelkoa missään esiintymistilanteessa, paitsi oikeasti hengenvaarallisissa tilanteissa.

Hyvä uutinen tässä on se, että voit itseasiassa vaikuttaa noihin alitajuisiin uskomuksiisi ja voit poistaa mielestäsi nuo esiintymisjännitystä aiheuttavat negatiiviset alitajuiset uskomukset.

Kuule lisää näistä alitajuisista uskomuksista ja kaikesta mihin ne vaikuttavat elämässäsi – liitymällä sähköpostilistalleni oikealta ylhäältä.

Eilen kotonani , luin tarinan erään henkilön kokemuksista huolehtimisesta.

Tarina tapahtui 20 luvulla amerikassa Chicagossa Earl P Hayneyn elämässä.

Earl P Haneyllä oli kaikki hyvin ja hänellä oli melkeinpä unelma työ , mutta tämän hyvyyden keskellä hän oli alkanut huolehtia elämästään ja tulevaisuudestaan – siitä mitä jos hän menettää tämän kaiken niin kovasti, että hänen vatsapeitteensä alkoivat kulua pois ja hänelle kehittyi vatsahaavoja.

Yhtenä päivänä hän alkoi vuotaa vertaa sisäisesti ja hänet kiidätettiin keskusairaalaan Chicagossa.

Sairaalahoito ei kuitenkaan auttanut tilannetta vaan hänen tila vain paheni . Hän menetti paljon painoa ja eli sairaalassa vain alkaalijauhoilla ja ruokalusikallisella maidon ja kerman sekoitusta, jota hänelle annettiin muutaman tunnin välein. Tämän lisäksi hoitajat tyhjensivät hänen vatsansa kahdesti päivässä putken kautta.

Lopulta häntä hoitavat lääkärit kertoivat hänelle surullisia uutisia, että mitään ei ollut enää tehtävissä ja, että hänen pitäisi tehdä nyt testamentti , koska hänellä ei ollut enää kauaa elinaikaa.

Tämä uutinen oli luonnolisesti kova shokki Earlille. Mutta sitten hän ajatteli , että hei jos hän kerta kuolee pian , hänen ei tarvi enää murehtia urastaan ja tulevaisuudestaan ja tämä helpotti heti hänen fyysistä tilaansa.

Hänelle tuli myös mieleen se, että hänen unelmansa on aina ollut matkustaa ja jos hän kerta kuolee pian , nyt olisi kai se aika toteuttaa tuo haave, koska oli kai sama kuolisiko hän sairaalassa tai matkoilla.

Kun hän sanoi seuraavana päivänä lääkäreilleen , että kirjautuu ulos sairalasta ja lähtee risteilylle aasian ja tyhjentää itse vatsansa kahdesti päivässä matkan aikana , hänen lääkärinsä kauhistuivat ja varoittivat häntä lähtemästä ja sanoivat, että jos hän lähtee, niin hän kuolee matkalla ja hänet haudataan mereen.

Earl vastasi tähän , että ei , häntä ei haudata merelle, hän oli jo sopinut, että hänet haudataan sukulaistensa viereen samalle hautausmaaalle.

Seuraavaksi hän varasi matkan höyrylaivalle aasiaan ja hankki myös arkun mukaan tuonne laivalle ja sopi laivayhtiön kanssa, että hänen kuollessa, hänet laitetaan arkkuun ja jäihin ja säilytetään konehuonessa ja tuodaan kotiin, jotta hänet voidaa haudata kotikonnuille kiinteään maahan.

Nämä valmistelut tehtyään hän lähti sitten matkalle ja tunsi olonsa varsin huolettomaksi , koska oli päästänyt kaikesta irti ja hänellä ei ollut enää mitään syytä huolehtia mistään asiasta.

Laivalla hän vain päätti nauttia täysin hetkestä, mitä eli juuri nyt . Ja matkalla hän osallistuikin kaikkeen mahdolliseen sosiaaliseen ja leikkimieliseen aktiviteettin laivalla.

No muutamassa päivässä vain hetkessä eläen menneisyys ja tulevaisuus unohdettuna hänen tilansa alkoi kohentua.

Hänellä oli hauskempaa kuin pitkiin aikoihin ja pian hän huomasi jo nauttivansa kiinteitä ruokia ja muutama päivä tämän jälkeen hän alkoi nauttia jo drinkkejä ja eksoottisempiakin ruokia, joiden hän olisi odottanut laittavan hänet arkkun alta-aikayksikän – tässä vaiheessa hän ei myöskään tyhjentänyt enää vatsaonteloaan.

Ja tämä oli aikalailla miten hänen matkansa eteni, päivä päivältä ja viikko viikolta hän tunsi olonsa paremmaksi, vahvemmaksi ja terveemmäksi, kunnes lopulta aasian asti päästyäään hän oli jo melkein kuin ei olisi koskaan sairaana ollutkaan.

Aasiassa; Intiassa ja Kiinasssa hän nälki livenä ensi kertaa ennennäkemätöntä köyhyttää verrattuna länsimaihin ja siihen yltäkylläisyyteen mistä hän tuli ja hän mietti silloin mielessään , että hänen omat huolensa urastaan ja tulevaisuudestaan olivat täysin turhia , kävi näiden kanssa miten kävi . hänelle ei ollut silti tavallaan mitään todellista huolehdittavaa. Ja hän päätti ettei enää ikinä huolehdi turhista.

Lopulta risteilijä suuntasi takaisin länsimaihin ja Earl palasi kotiinsa ja jatkoi uraansa kiitollisena ja terveenä miehenä ilman vatsaongelmia enää ikinä. The end.

No tämä oli ääriesimerkkki , mutta on totta, että huolehtiminen ei tee hyvää keholle ja voi joskus jopa pahentaa olemassaolevia sairauksia entisestään.

Huolehtimisen lopettaminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Itse en ole pystynyt lopettamaan huolehtimista vain sillä , että päätän olla huolehtimatta.

Jos jostain huolesta olenkin päässyt eroon , luonto kun vihaa tyhjiötä, niin joku toinen huoli on täyttänyt tuon tilan ja olen mennyt ns. ojasta allikkoon.

Joskus hetkittäin kun minulle on tapahtunut jotain mullistavaa , vähän niinkuin Earlin kohdalla, olen saanut enempi perpektiiviä huoliini ja olen joksikin aikaa päästänyt irti monista turhista huolista silloin, mutta ajan kanssa nämä tai jotkut toiset huolet ovat aina palanneet minulle takaisin , enkä ole tällä tavalla saanut lopullista apua huoliini.

Mutta on yksi asia mistä olen saanut paljon lopullistakin apua huoliini ja minkä avulla olen saanut huoliani ja niiden vatsanpeitteitä raastavaa voimaaa vähemmäksi. Merkittävästikin.

Tämä keino on ns. alitajuisen mielen uudelleenohjelmointi.

Turhat huolet eivät synny aivan tyhjä , tyhjästä kun on paha nyhjästä .

Yleensä kaikkien huolten ilmaantumisen taustalla on jotain ja tuo jokin on alitajuntasi.

Alitajuntasi sisältää periaatteessa kaiken tiedon, jota olet imenyt kuin pesusieni elämäsi aikana.

Faktojen lisäksi se sisältää myös sinun itsesi tekemiä tulkintoja asioiden tilasta ja sinusta itsestäsikin.

Ja nämä tulkintasi , mitä voi sanoa myös uskomuksiksi, ovat ehkä se päätekijä mikä määrää minkalaisia huolia sinulle pulpahtaa pinnalle sieltä aliajuisen mielen syövereistäsi.

Nyt jos sinulla on paljon negatiiivisia alitajuisia uskomuksia, on odotettavissa huolien pinnalle pulpahtamista jatkuvalla syötöllä.

Samaten tämä selittää sen miksi, jos yhden huolen poistatkin, saat helposti toisen pian tilalle, ongelma kun ei ole yksittäinen huoli vaan pikemminkin ylihuolehtiva asenne , joka on seurasta siis siitä ,että sinulla on joukko negatiivisia alitajuisia uskomuksia aiheuttamassa tuota yleistä ylihuolehtivaa ja stressaavaa asennetta.

No tuon ylihuolehtivan asenteen saa pois Avaa Alitajuiset Kahleet Ohjelmallani, joka auttaa sinua poistamaan parisenkymmentä yleistä ja eniten ongelmia aiheuttava negatiivista alitajuista uskomusta.

Kun olet poistanut ne, niin huomaat , että huolet eivät enää vieraile tietoisessa mielessäsi niinkuin ennen, vaan nyt sen sijaan useampi positiivinen ajatus pääsee tietoiseen mieleesi asti, eikä jää huolien ja murheiden taakse jumiin sinnne jonon päähän alitajuiseen mieleesi.

Tsekkaaa Avaa Alitajuiset Kahleet Ohjelma täältä näin.

Parasta,

Karri Koivula

Kun olin koulussa , monia , monia ja vissiin vielä sen päälle muutamia vuosia sitten , niin minulla oli yksi huono tapa.

Se oli kokeisiin lukemisen lykkääminen ja läksyjenteon lykkääminen ja näiden asioiden jättäminen aina viime tinkaan ja joskus jopa tingan ylikin.

Muistan , että aina kun avasin kirjan lukemista varten ja olin aloittamassa lukemisen tai läksyjenteon vielä suhteellisen hyvissä ajoin, niin jostain syystä avasin teeveen ja aloin katsoa jotain muuta siinä samalla – kirja auki sylissäni.

Ajattelin, että no ehkä katson tämän ohjelman ja sitten luen . Lopulta katsoin kello kolmelta yöllä joko mainoksia tai Jerry Springeriä – enkä ollut lukenut vielä ekaa kappaletta pidemmälle.

No sitten sanoin itselleni , että herään aamulla lukemaan ajoissa. Ehkä aamu on iltaa viisampi tai ainakin yötä viisaampi ja menin nukkumaan.

No sitten aamu valkeni ja kelloni pirisi. Nyt painoin sitten sitä torkkunappia ja ajattelin , että nukun vielä hetken ja sitten luen.

Lopulta heräsin äitini herättämänä ja luin paniikissa kirja puurolautasen alla ja samoin luin paniikissa käytävässä ennen koetta tai tuntia ja yritin tehdä edes jotain ennenkuin oli lopullisesti liian myöhäistä.

Mietin aina välillä, että miksi ihmeessä teen näin, vaikka tiedän periaatteessa paremmin.

No sitten koulun jälkeen kun olin vapaa hakeutumaan ja tekemään asioita mistä olin ehkä enempi kiinnostunut , niin huomasin, että hei teen edelleenkin tätä samaa asiaa monesti – eli lykkään ja siirrän usein tärkeiden asioiden tekemistä ja teen jotain täysin merkityksetöntä noiden tärkeiden asioiden sijasta. – Ja melkein niin, että mitä tärkeämpi asia jossain mielessä, sitä enempi prokrastinoin sen kanssa.

Todella outoa ajattelin , mutta koska en keksinyt mitään syytä tähän ilmiöön , niin opettelin vain jotenkuten pakottamaan itseni tekemään asioita ja sain sitä kautta asioita aikaiseksi ihan kivasti, vaikka toi itsensä pakottaminen ei ollut itsessään kivaa.

No enää minun ei tarvi pakottaa itseäni juurikaan , vaan olen pääosin vapaa tuosta prokrastinaatiosta.

En kasvanut irti siitä, vaan opin pääsyyn mistä se johtuu ja poistin sen.

Haluaisitko kuulla sen?

No kyse on periaatteessa siitä , että sinut on ohjelmoitu suurilta osin aina liikkumaan tuskasta kohti tuskattomuutta.

Esim kun olet notskin vieressä ja kun se alkaa polttaa, liikut kauemmas.

Tai kun olet liian kaukana notskista ja sinua alkaa paleltaa ja se sattuu , niin liikut lähemäksi tulta lämmittelemään.

Eli liikut pääsääntöisesti aina tuskasta kohti tuskattomuutta, poikkeuksena ne poikkeukset jotka vahvistavat tuon säännön , eli esim saunan sm kisat.

No nyt sitten tuota tuskaa ei ole vain fyysisenä ilmiönä , vaan koemme myös tuskaa myös mielemme tasolla eri asioista.

Esim me melkein kaikki koemme mielessämme tuskaa virheistä ja epäonnistumisista.

Muistatko kun teit viimeksi jonkun virheen tai epäonistuit.

Miltä se tuntui?

Tuntuiko se jollain tasolla ikävältä mielessä?

Jos tuntui , niin tuo on just se mitä tarkoitan.

No nyt tämä mielentuska myös johtaa siihen , että haluat vältää sitä ja siirtyä siitä kauemmas automaattisesti – samalla lailla kuin sen notskin kanssa.

Tämä johtaa sitten siihen , että kun sinulla on edessä joku tekeminen, jossa on paljon virheiden ja epäonnistumisten mahdollisuuksia, niin tuppaat siirtämään tätä vältääksesi tuota tulevaa mahdollista mielen tuskaa.

No , kaikki ns. järkevämpi TAVOITE-hakuinen tekeminen nimenomaan sisältää noita virheiden ja epäonnistumisten mahdollisuuksia.

Kun taas kaikki ns . TURHA ei kovin tavoitehakuinen tekeminen, ei sisällä samalla tasolla noita virheiden ja epäonnistumisten mahdollisuuksia.

Ja tämän takia sinulla on tapana monesti vältää tavoitehakuisia tärkeitä tekemisiä ja tehdä niiden sijasta jotain ns . turhempaa tekemistä.

No nyt se ironia tässä on se, että tietty se totaalitekemättömyyskin johtaaa lopulta jollain tasolla epäonnistumiseen , joka sekin on tuskallista ja siksi usein lopulta lähdemmekin liikkeelle viime tingassa.

Tässä on paljon muutakin , mutta noin yleistäen karkeasti, niiin homma toimii jotakuinkin noin.

Okei nyt se salaisuus tässä on se , että ne virheet ja epäonnistumiset eivät itseasiassa automaattisesti aiheuta tuskaa sinulle , vaan olet ohjelmoinut itsesi tuntemaan tuskaa virheistä ja epäonnistumista.

Kuulit aivan oikein.

Eli kun synnyit, et ollut vielä ohjelmoinut itseäsi tuntemaan tuskaa virheistä ja epäonnistumisista.

Kun kompuroit ottaessasi ekoja askeleita, et ajattellut vielä mielessäsi, että hitsi taas kompuroin ja tein virheen. Mikä on hyväkin tai muuten et ehkä olisi niin hyvä kävelemään kuin olet nyt.

Eli tuo tuskastelu virheistä tuli myöhemmin. Se tuli silloin kun älysi alkoi kehittyä lopulliseen muotoonsa ja aloit muodostaa alitajuisia uskomuksia.

Tässä ikävaiheessa ohjelmoit mieleesi uskomuksia , jotka saavat sinut ajattelemaan alitajuisella tasolla , että virheet ja epäonnistumiset ovat pahasta ja tuo uskomus on se tekijä , joka laukaisee sitä tuskan tunnetta sitten.

Ja nuo uskomukset ovat siis se tekijä , jotka tekevät tavoitehakuisesta tekemisestä tuskallista ja ovat se syy
miksi prokrastinoit helposti tällaisten asioiden yhteydessä.

Hyvät uutiset:

Nuo uskomukset voi onneksi ohjelmoida pois helposti ja nopeasti ja siitä seuraa se, että et enää prokrastinoi juurikaan ja voit tehdä niitä tärkeitä tavoitehakuisia asioita melkein yhtä helposti kuin jotain hupijuttuakin.

Ja näytän sinulle uudessa Avaa Alitajuiset Kahleet ohjelmassani sen miten tuo uskomusten poisohjelmointi tapahtuu ja autan sinua poistamaan juuri ne oikeat prokrastinaation takana olevat alitajuiset uskomukset.

Jos prokrastinoit ja se haittaa elämääsi ja estää sinua nauttimasta elämästäsi , niin tsekkaaa ohjelma täältä näin:
( linkki vain sähköpostilistalaisille)

Parasta,

Karri Koivula

P.S.: Tosta Avaa Alitajuiset Kahleet ohjelmasta on myös hyötyä monessa muussakin yhteydessä , noi ohjelmassa poistettavat alitajuiset uskomukset kun ovat monen muunkin ongelman takana.

Napsauta tänne ja lue lisää: ( linkki vain sähköpostilistalaisille)

Katsoin tossa juuri äsken kahvitauollani pätkän 80 luvun yhdestä
hitti-elokuvasta nimeltä ” Paluu tulevaisuuteen.”

Siinä päähenkilö, Hill Valleyssä Kaliforniassa asuva 17 vuotias
Marty joutuu kommelluksien kautta aikakoneeseeen ja palaa vuoteen
1955 Hill Vallyessa.

Menneisyydessä Marty tapaa äitinsä nuorena ja saa vahingossa tämän
ihastumaan itseensä , vaarantaen samalla hänen äitinsä ja isänsä
romanssin- ja tärkeinpänä Martyn oman olemassaolonkin.

Tästä seuraa sitten kommelluksia ja tapahtumia kun Martyn pitää saada
äitinsä hänen isänsä kanssa yhteeen , jotta marty edes syntyisi
myöhemmin ja olisi olemassa.

Tuskin pilaan kenenkään elokuvanautintoa, jos paljastan, että
loppujenlopuksi tarinalla on onnellinen loppuu ja Marty palaa
tulevaisuuteen , jossa asiat ovat vielä paremmin kuin siitä mistä hän
lähti alkujaan.

Marty muutti menneisyydessä tapahtumia, jotka muuttivat hänen ja
hänen vanhempiensa nykyisyyden vielä paremmaksi suorastaan
unelma-elämäksi.

Eikö olisikin mahtavaa, jos voisit mennä Martyn tavoin menneisyyteesi
muuttamaan menneitä tapahtumiasi ja voisit vaikuttaa sitä kautta
nykyisyyteesi ja tulevaisuutesikin?

Voisit tehdä nykyhetkestäsi ja tulevaisuudestasi sinun unelmiesi
kaltaisen.

No aikakonetta ei ole vielä keksitty , joten sinun ei ole mahdollista
mennä menneisyyteen ja muuttaa asioita. Mikä on varmaan hyväkin asia,
koska hyvinkin pieni muutos riitävän kaukana menneisyydessä voisi
sotkea asiat ja pyyhkiä sinut pois .

Mutta vaikkei sinulla ole aikakoneen käyttömahdollisuutta.

Niiin on itseasiassa olemassa eräs keino, jolla voit vaikuttaa elämääsi
monessa mielessa yhtä voimallisesti kuin aikakoneellakin ja ilman
aikamatkailun riskejä.

Katsos noi menneisyyden tapahtumat vaikuttavat sinuun eniten
merkityksiensä kautta.

Merkitykset ovat tärkeitä, koska niistä uskomuksesi saavat alkunsa.

Uskomus syntyy siitä, kun annat jollekin toistuvalle samansuuntaiselle
asialle jonkun merkityksen uudelleen ja uudelleen ja siitä syntyy sitten
lopulta pysyvä alitajuinen uskomus mieleesi.

Tuo uskomus ei kuitenkaan tyydy seisomaan sivusta mielessäsi, vaan se
alkaa nyt synnyttyäään vaikuttaa takaisin mieleesi.

Se miten näet maailman

ja itsesi ,

mitä ajatttelet,

miten käyttäydyt

ja miten tunnet,

riippuu hyvin pitkälle siitä minkälaisia uskomuksia omaat mielessäsi
alitajunnassasi.

Ja noista seikoista johtuen lopulta ulkoinen elämäsikin on hyvin
pitkälle mielessäsi piilevien alitajuisten uskomusten summa.

Summa joka sai siis alkunsa tapahtumista ja nimenomaan niistä
merkityksistä , mitä annoit noille tapahtumille.

Et voi enää muuttaa tapahtumia ,

mutta voit kylläkin palata menneisyyteen mielessäsi

ja muuttaa nuo merkitykset ja niistä syntyneet uskomukset

ja sitä kautta voit vaikuttaa elämääsi melkein kuin aikakoneen omaten.

Tuossa elokuvassakin , vaikka päähenkilö muuttikin tapahtumien kulkua
menneisyydessä , niin siinä lopussa näkee selvästi, että itseasissa
oikeastaan ainoat merkkaavat muutokset aiheutti kaikkien henkilöiden
uskomuksissa tapahtuvat muutokset – eikä tapahtumat itsessään, jossei
Martyn sikiämisen hetkeä lasketa mukaan.

Mutta vakavasti puhuen.

Tuo uskomusten muutos oli kuitenkin tärkeimpänä se tekijä, joka muutti
heidän elämänsä paremmaksi , ei itseasiassa olisi ollut edes tarve
muuttaa taphtumia menneisyydessä , vaan ainostaan niiden merkitykset
ja niistä muodostuneet uskomukset -tulos olisi ollut lähes täysin sama.

En voi tarjota sinulle nyt aikakonetta, mutta voin tarjota sen toiseksi
parhaan jutun, eli keinon millä voit palata menneisyyteen mielessäsi ja
muuttaa merkityksiä ja niistä muodostuneita uskomuksia siellä.

Tuo keino on metodi jonka opetan sinulle uudessa Avaa Alitajuiset Kahleet
ohjelmassani.

Sen avulla voit kirjoittaa menneisyyden tapahtumien merkitykset uudelleen
ja muuttaa siksi mielessäsi piilevät uskomukset, negatiivisesta sinua
vastaan kamppailevasta voimasta, positiiviseksi
pysättämättömäksi sinun puolellasi olevaksi luonnonvoimaksi , joka
nostaa sinut aivan uudelle onnellisuuden ja elämästänauttimisen ja
menestymisenkin tasolle.

Tsekkaa ohjelma täältä.
( Linkki vain e-kirjeen tilaajille)

Parasta,

Karri Koivula

P.S.: Onko sinulla ikinä negatiivista itsepuhelua?

No se johtuu pitkälti negativiisista uskomuksista mitä mielessäsi on – ne
antavat megafonin nimenomaan negatiivisia ajatuksia huutaville aivosoluille.

Kummaa nuo negatiiviset uskomukset mielestäsi pois ja tuo ääni hiljenee
ja mielesi valtaa samanlainen tyyneys , joka vallitsee hurrikaanin sisällä.

Se on se sisäinen tyyneys joka antaa hurrikaanille sen voiman, samalla
lailla se on mielesi tyyneys, joka antaa sinulle voiman vaikuttaa mailmaan
yhtä voimallisesti, pyyhkien kaikki ongelmasi ja esteesi tieltäsi.

Hae tuo voima täältä. ( linkki vain sähköpostilistalaisille)

Ai niin ja muista käyttää toi voima hyvään.