Kyproslaisen naisen outo paketti

Sain toissapäivänä ison paketin. Paketissa oli ulkopuolella kuva
jostain, mikä näytti vähän kuin istuimelta.

Olin hieman hämmentynyt, en muistanut tilanneeni mitään tällaista. En
tosin tiennyt mikä tämä oli, mutta en tietääkseni ollut tilannut
mitään myöskään, mitä en tietäisi.

Tiedän nykyisin aina mitä haluan ja tilaan mitä haluan, mikä
tarkoittaa, että tilaan mitä tiedän. Joten en luullakseni olisi siksi
tilannut mitään mistä en tietäsi mitä se on, koska en olisi sitä
silloin aluperinkään halunnut.

Nyt menin itsekin hieman sekaisin, mutta jatketaan.

Koska paketissa oli nimeni ja osoitteeni niin ajattelin, että ehkä joku
on vain uudelleenkäyttänyt tällaisen paketin ja lähettää nyt minulle
siinä jotain muuta.

Anyway, repäisin paketin auki päädystä. Kurkkasin pakettiin sisälle
ja se oli selvästikin se mitä ulkopuolella kuvassa, eli joku ihme
istuin.

Mystistä.

Kääntelin pakettia hieman lisää ja paketin kapealta sivulta näin
lopulta kuvan, josta ymmärsin mistä oli kyse, mikä tämä tavara oikein
oli.

Sivussa oli kuva renkaattomasta lastenvaunusta, ilmeisesti jonkinlaisesta
lasten nukkumakeinusysteemistä. Tässä paketissa oli tällaisen
systeemin jalusosa, mihin sen lastenkorin voi laittaa ja tämä jalusosa
siis näyttää yksin ihan jonkilaiselta istuimelta.

En omaa tietääkseni lapsia ja eikä tietääkseni ole sellaista tai
sellaisia odotettavissa 9 kk sisällä. Tietääkseni siis. Joten aloin
hämmentyä yhä enempi.

Sitten huomasin, että paketissa lukee jonkun naisen nimi.

Hmm. Ei kai. Ei kai kai joku tapaamani nainen lähetä minulle vihjeenä
tällaista vauvakorinosaa , että kaveri nyt sinusta on tulossa isä. Vai
vielä pahempaa, joku nainen jota en ole edes tavannut, lähettää
minulle tällaisen, mikä olisi jollain tasolla melkeinpä
huolestuttavampaa.

Onneksi huomasin seuraavaksi, että naisen nimen alla oleva osoite on
kuitenkin Kypros, joten en nyt ihan valkeaksi valahtanut oli suhteeni tai
suhteettomuuteni tähän naiseen mikä tahansa. Olisin ainakin hyvän
välimatkan päässä.

Sitten kun pystyin alkujärkytyksen hälvyttyä ajattelemaan loogisesti
tajusin, että tuon naisen nimi ja osoite olivat merkitty identtisesti
omien osoite-tietojeni kanssa.

Mikä tarkoittaa loogisesti ajatellen,että tämä paketti oli tarkoitettu
varmaankin tuolle naiselle Kyprokselle, jolla on varmaankin tuore vauva
ja., että tuotteen lähettänyt internettavaratalo, josta olen aina
välillä ostanut jotain kivaa itselleni – oli vain laittanut
virheellisesti minunkin osoitteeni tähän pakettiin saajaksi. Ja se oli
tuotu minulle tuon naisen sijasta.

Tilasin itseasiassa ulkona luonnosteluun tarkoitetun
piirrustuslaudan/alustan kesäkuun alussa tästä kaupasta ja se ei ole
tullut vielä perille, voi olla, että sen tilauksen osoitetarra joutui
tähän naisen vauvatarvikkeeseen, en tiedä.

No, ruksasin oman osoitteeni pois ja teippasin paketin parhaani mukaan ja
laitoin vielä mukaan kirjeen, jossa onnittelut vauvasta ja laitoin
paketin uudelleen kiertoon. Toivottavasti se menee Kyprokselle perille
ennenkuin lapsi on niin iso ettei mahdu siihen enää.

Parasta,

Karri Koivula

P.S.: Jos halaut lukea lisää viestejä niin tilaa e-kirjeeni tästä jostain ympäriltä, vaikka oikealta ylälaidasta.

Negatiivisten tunteiden voima

Yksi amerikkalainen tuttuni kirjoitti vähän aikaa sitten siitä kuinka
negatiiviset tunteet olivat iso motivaattori hänen elämässään.

Hän kirjoitti, että yksi hänen sukulaisensa kohteli häntä huonosti
omien epävarmuuksiensa takia ja tämä kaveri, koska oli itsekin silloin
hyvin epävarma itsestään, suuttui tästä tosi pahasti sisällään ja
sai palavan halun näyttää tälle sukulaiselleen , että ainakin tienaa
monikertaisesti enempi kuin tämä sukulainen – näyttääkseen hänelle
kuka on pomo.

Tämä loukatuksi itsensä tuntenut henkilö oli itsesiassa koditon
yhdessä vaiheessa tämän jälkeen. Nykyään hän on kuitenkin ihan
hyvin menestynyt ja hän kertoi, että tuo vahva halu näyttää hänen
sukulaiselleen oli tekijä, joka ajoi häntä eteenpäin vaikeina hetkinä
kun kaikki tuntui menevän pieleen .

Ja , että tuo negatiivisista tunteista kummunnut halu näyttää ajoi
häntä tekemään asioita joihin hänelle ei olisi ollut muuten
motivaatiota kautta intoa, saatikka rohkeutta, jotka lopulta auttoivat
hänet ojasta ja allikosta sinne missä hän on nyt.

Eli hyvään paikkaan, jossa hän on aikalailla tyytyväinen itseensä ja
elämäntilanteeseensa.

Hän kertoi, että itseasiassa etsii nykyään asioita mistä suuttua
motivaatioksi, koska nuo hän sukulaisensa sanat eivät enää vaikuta
häneen ja tee kipeää, miksi hän on jo hieman seestynyt – hän kuitenkin
haluaisi vielä vähän kokeilla siipiään eri asioissa.

Tuo tarina kosketti minua itseäni erityisesti, koska itseänikin ovat
ajaneet eteenpäin negatiiviset tunteet. Loppujenlopuksi ei ole väliä
mikä sinut motivoi liikkeelle, oliko se ilo tai into vai pelko tai viha,
loppujenlopuksi tärkeää on vain, että otit askeleita kohti haluamaasi
asiaa.

Itselle esim. negatiivinen tunne oli iso tekijä miksi aloin auttamaan
ihmisiä pois kivuistaan. Olin niin pettynyt saamaani kivunhoitoon kun
paljastui, että lääkäreillä olikin ratkaisu kivuilleni hallussaan,
mutta se ei tullut perille asti, ja tämä asia suorastaan pisti vihaksi
ja purin tuon vihan siihen, että aloin auttamaan muita ihmisiä
kivuttomaksi.

Saan iloa siitä kun voin auttaa jotain toista, mutta en varmaan olisi
lähtenyt tälle polulle ellen olisi ollut hieman vihaspäissäni ja
kyrsiintyneenä asioiden silloisesta tilasta.

Jos tunnet negatiivisia tuntemuksia pura ne kanavoimalle ne positiiviseen
tekemiseen, käytä niitä esim voimavarana, vaikka itsestäsi
huolehtimiseen, esim. treenaamiseen.

Parasta,

Karri Koivula

P.S.: Jos haluat kuulla lisää vastaavia juttuja tai, vaikka tietää mikä tuo metodi oli, jonka avulla sain oman kroonisen selkäkivn selvitettyä – liity sähköpostilistalleni tästä jostain ympäriltä.

En voinut vastustaa kiusausta

Muutama päivä sitten yksi tuttu lähetti minulle videolinkin.

Linkissä oli vain teksti, että

“Hah hah. miksi en keksinyt tätä”.

Mitään muuta selitystä hän ei antanut videolle.

Ekana ajattelin etten napsauta sitä.

Mutta jonkun ajan päästä palasin takaisin tuon linkin luo.

Ja lopulta oli pakko käydä katsomasssa mistä oli kyse.

Tämä henkilö on nimittäin sellainen, jota kutsuisin neroksi.

Ja en voinut vastustaaa kiusausta saada selville mitä tämä nero ei ollut
keksinyt.

Avasin videonlinkin.

Kyseisessä videossa oli mies ulkona halkopinon vieressä.

Mies otti puunpätkän, kietoi sen ympärille ketjun ja narun yhdistelmän,
kiristi sen kiinni ja laittoi pikontapohjana olevan puun päälle.

Otti sitten kirveen ja alkoi halkomaan puuta pienemmiksi paloiksi.

Puu pysyi kasassa kun mies kiersi kirveellä sen ympäri tehden siitä
sopivan pieniä halkoja.

Tämän jälkeen mies nosti tuon halotun puupalan, joka pysyi vielä
kasassa narun ja ketjun avulla, vieressä olevaan puupinoon ja avasi
nopeasti ketjun ja narun yhdistelmän ja puut levisivät nätisti pinoon.

Wau.

Olen pilkkonut puita enempi kuin ehkä olisin halunnut ja olen ihan hyvä
keksimään itseäni helpottavia asiota, mutta en ole itsekään älynnyt
plkkoa puita tuolla tavalla , vaikka se näytti ainakin tuossa videossa
tosi tehokkaalta ja lapsellisen yksinkertaiselta tavalta.

Totuus on, että neronkaan ei ole helppoa keksiä uusia parempia asioita,
vaikka ne olisivatkin itsestäänselvyyksiä.

Ja siitä kai se sanontä “älä keksi pyörää uudelleen”.

Onneksi ei tarvi olla nero tajutakseen, että voi ottaa mallia muilta jotka
ovat jo keksineet ne parhaat tekniikat.

Liity sähköpostilistalleni tästä jostain ja kuulet monista tällaisista nerokkaista tekniikoista liittyen treeniin kivunhoitoon ja laihtumiseen, joista et kuule muualla.

Parasta,

Karri Koivula

Möhlin pahasti mutta sain kiitosta

Onnistuin tekemään äskettäin tavallaan tosi ison mokan.

En kuitenkaan saanut toruja vaan lämpimiä kiitoksia.

Sain toissapäivänä puhelun, jossa selvisi, että aviopari oli tilannut
e-vitamiinia ja olin lähettänyt heille vahingossa e-vitamiinin sijasta
gelatiinia, jota he olivat tilanneet edellisellä kerralla.

Merkkasin tähän uuten e-vitamiinitilaukseen aikaisemmat ostot ikäänkuin
vip-asiakas-merkinnäksi – jos on ruuhkaa pakkaamisessa, niin lähetän
ekana näille entisille asiakkaille eli vipeille, jos mahdollista.

Anyway tällä kertaa tämä vip lista sekoitti minut, sillä onnistuin
jotenkin lähettämään nyt tilatun evitamiin sijasta sen, mitä he
olivat tilanneet edelliseselläkerralla ja joka luki tuossa vip listalla
kärjessä.

Taisi olla todella paljon tilauksia sinä päivänä , koska menin näin
pahasti sekaisin, enkä huomannut asiaa missään vaiheessa.

No suurempaa vahinkoa ei tapahtunut, koska he pitivät tuon gelatiinin ,
koska käyttivät sitä ennestään, ja olivat siihen erittäin tyytyväisiä. Vaimo
oli puhelimessa, mutta kuulin terveiset mieheltä taustalta, gelatiini oli
saanut paikkoja kuntoon -vaimo lisäsi vielä, että hänellä gelatiini oli
auttanut korjaamaan hänen kovaa vatsaansa. ( ennen muinoin gelatiinia
on pidetty vatsalle terapeuttisena aineena ihanlääkärienkin piirissä ja
sitä on neuvottu käyttämään heidän toimestaankin. Nyt erilaiset lääkkeet
ovat vieneet gelatiinin paikan tässä asiassa. )

Sain vielä lämpimät helatorstain toivottelut ja ihan liikutuin tästä
lämpimästä soitosta, vaikka möhlinkin totaalisesti tuon tilauksen
kanssa. Loppu kuitenkin hyvin tässä tarinassa.

Olen aina ollut suurten linjojen ihminen ja esim. tuotteiden osalta tärkein
asia minulle on, että ne toimivat hyvin, mutta yritän kyllä
vastaisuudessa huolehtia, että lähetän sen varsinaisesti tilatun
tuotteenkin.

Parasta,

Karri Koivula

P.S.: Mainitut tuotteet voit tsekata täällä. (linkki vain e-kirjelukijoille)

Puhuva vessa ja miksi hymyilen kodittomille

Jos kuulit julkisen vessan puhuvan sinulle viime sunnuntaina Helsingissä
niin et kuullut hallusinaatioita.

Katsos kirjoitan ajoittain erilaisia tavoitteita paperille ja viime
lauantaina jostain syystä kirjoitin, että tee yksi nolostuttava asia joka
päivä yhtenä potentiaalisena tavoitteena.

Olen oppinut, että ei ole niinkään tärkeää mitä saat, vaan miksi
tulet tehdessäsi jotain asiaa.

Esim jos haluaisit voittaa, vaikka soittokilpailun, voitto on toki hienoa,
mutta on varmaankin tärkeämpää se miksi tulet tuolla matkalla –
opettelet uusia asioita, saat itsekuria , voitat pelkoja jne – eli se
miksi tulet matkalla on usein tärkeämpi kuin se itse saavutus.

Ja sain väläyksen, että mitäköhän tuo nolojen asioiden
säännöllinen tekeminen tekisi minusta. Hitto sehän olisi itseasiassa
hyödyllistä loppujenlopuksi, egon kanssa ja silleen.

Ja siksi kirjoitin ylös tavoitelistaani, nolaa itsesi jotenkin joka
päivä . Laitoin sen ensisijaisesti muistutukseksi ylös, että voin
miettiä asiaa uudelleen, sitä oliko tämä huono ajatus vai oliko tässä
jotain syvällistä ideaa . Jos ei kirjoita tällaisia ideoita ylös ne
unohtuvat kuin edellisen yön unetkin.

Nyt täytyy mainita se, että kun kirjoitan jotain paperille
tavoittelistaani, se yleensä toteutuu melkein kuin maagisesti,
asiat vain loksahtavat itsestään paikalleen.

No seuraavana päivänä olin kaupungilla. Siellä käynti venähti sen
verran pitkäksi, että minun piti käydä vessassa ennen kotiin
palaamista.

No ei ongelmaa, juuri kun hätä iski ohitin samalla kohdan, jossa tiesin
olevan vessan jota olin käyttänyt ennenkin.

Painoin vessan oven nappia ja kuulin piip äänen – oven lukko aukesi ja
käänsin oven kahvaa ja astuin sisään.

Hoidettuani asiani , käänsin taas kahvaa, nyt astuakseni ulos.

Tälläkertaa kahva ei kuitenkaan liikkunut ollenkaaan.

Otin neljäsosaskeleen taaksepäin, koska enempää ei mahtunut ja
lähestyin kahvaa uudelleen, ehkä tekniikasssani oli jotain vikaa

Ei , kahva ei liikkunut vieläkään.

Ei-voi-olla-totta.

Olen jumissa metallisessa bunkkerimaisessa klaustrofobisen kokoisessa
vessassa, joka on ainakin hieman syrjässä siitä mistä ihmiset
kulkevat ja minulla ei ole mukana puhelinta millä soittaa apua.

On lisäksi sunnuntai ja vessoja ei varmastikaan siivota tai huolleta
tänään ja seuraava vessaa käyttävä henkilö ei ehkä osu paikalle
enää tänä iltana.

Tajuan heti, että ainoa keino ulos täältä tänään on huutaa apua.

Muistan myös samalla mitä kirjoitin ylös noloista tilanteista, mutta en
voi oikein uskoa tätä todeksi, että tämä tosiaan tapahtuu nyt ja
tässä.

No en ala seremonialliseksi vaan alan huutamaan apua.

Ja vieläpä huutamaan lujaa, koska vessan ovet ovat kuin pankkiholvissa
ja mahdollisesti ohikulkevat ihmiset ehkä kaukana.

Huudan ”Apua” ja lisäksi hieman täsmentäen huudan että , ”Voisko
joku tulla painamaan tuota vihreää nappia siinä ulkopuolella. ”
samalla jyskytän myös metallista ovea taustakompiksi.

Hetken jo mietin miltä tuntuisi viettää koko yö ja pienoinen paniikin
poikanen iskee – mietin, että tuleeko tänne edes ilmaa mistään.

En kuule yhtään mitään ulkopuolisesta maailmasta.

Jatkan huutamista.

Lopulta mikä tuntuu kuin ikuisuudelta kuulen vaimean äänen
”Tässä palaa punainen valo, se ei aukene täältä ulkoakaan”

Sanon äänelle, että ”Voisitko soittaa apua, minulla ei katsos ole
puhelinta mukana, olisin muuten soittanut itse.”

Sitten ääni hiljenee.

Ajattelen, että ei kai se henkilö nyt vain lähtenyt pois.

Vähän ajan päästä kuulen ”Koeta pysyä paikallaan apua on
tulossa”

Tottelen, koska ainoa liike mitä mahdun vessakopissa tekemään on
pyöriä paikallaan kuin dervishi- tanssija.

Hetken kuluttua kuulen avainnipun helistyksen äänen, jonka jälkeen ovi
aukenee.

Silmäni ovat jo tottuneet kopin pimeyteen ja valo joka nyt tulvii
avattavasta ovesta sokaisee minut, näen kuitenkin, että lähin
henkilö minua on nasipuolinen vartija avainnippu kädessään.

Hymyilen ja kiitän häntä. Hmm. hän näyttää vähän nolostuneelta, eh?
– tai ehkä vain kuvittelen.

Sitten kysyn ” Kuka pelasti minut ?”

Toinen hahmo pitkäpartainen rääsyihin pukeutunut mitä ilmeisemmin
koditon henkilö vastaaa, että ” Minä kai – tässä oli myös joku
pariskunta”- kiitän häntä erikseen ja juttelen hetken ja jatkan
sitten seuraavaan seikkailuun.

Anyway tästedes aion vähintäänkin hymyillä kodittomille.

Tämä oli myös muistutus, että kannattaa varoa mitä toivoo tai
tavoittelee, koska se voi toteutua, joskus hyvinkin nopeasti.

Parasta,

Karri Koivula

P.S.: Jos halaut lukea lisää vastaavanlaisia juttuja, tilaa e-kirjeeni tästä jostain ympäriltä.

Puhelinmyyjä löi luurin korvaani

Viikko sitten puhelinmyyjä soitti minulle.

Olin odottamssa kuljetusyrityksen autoa tarkoituksena mennä avittamaan
lastin purussa, joten katkaisin tuon puhelimyyjän kesken melkein ekan
lauseen ja sanoin että ” voisitko soittaa myöhemmin.”

Puhelinmyyjä vastasti , että ” joo kello kahdelta?”

Tuli pitkä hiljaisuus kun mietin asiaa.

Katkaisin lopulta hiljaisuuden sanomalla, että “neljän jälkeen”.
(ajattelin, että haluan tehdä töitä keskeytyksettä ainakin neljään
asti)

Henkilö vastasi tähän päästämällä “Uuhhhhh…… ” äänen ja
löi sitten luurin korvaani.

Tuo äänne ei ollut edes sana, mutta kuulin siitä kovan närkästymisen
ja mielen pahoituksen tunteen. Ihmeellistä miten tunne voi välittyä niin
selkeästi pelkästään puhelimen välityksellä ja ilman sanoja.

Puhelinmyyjän puolustukseksi olin varmaankin itse hyvin kylmä häntä
kohtaan tunnetasolla, koska olin niin keskittynyt siihen mitä olin tekemässä
ja vasta kun kuulin tuon uuh äänen tajusin, että puhuin toiselle ihmiselle
jolla on tunteet .

Ei ollut mikään nautinto asettaa rajoja ja tuntea toisen syvä pettymys.

Mutta noin yleisesti olen oppinut, että on aivan aivan välttämätöntä
tuottaa mielipahaa toisille ihmisille.

Miksi sanon näin?

No siksi että joillekin ihmisille se, että olet edes ylipäänsä olemassa on
tarpeeksi närkästyttämään ja pahoittamaan heidän mielensä.

Puhumattakaan jos avaat suun ja sanot jonkun mielipiteen ja olet oma
itsesi.

Viimeistään siinä vaiheessa kun asetat terveitä rajoja etkä tee
kaikkea mitä joku toinen tahtoisi, tulet närkästyttämään ja
pahoittamaan monta mieltä. Se on vain elämän fakta.

Tämä ei tarkoita että sinun pitäisi varta vasten närkästyttää muita
ja pahoittaa muiden mieliä.

Voit olla niin kohtelias kuin mahdollista.

Mutta kun naapurimaan armeija kolkuttaa ovella.

Ei ole aika antautua kohteliaasti.

Vaan osoittaa heitä aseilla kohteliaasti ja tehdä terveet rajat selväksi.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että on ok ja normaalia pahoittaa toisten
mieliä säännöllisesti.

Jos et asteta rajoja osa ihmisistä kävelee ylitsesi.

Ja jos yrität miellyttää kaikkia, valehtelet ainakin itsellesi tai
vaikket suoranaisesti valehtelisi niin ainakin kaivat kuoppaa
mielenterveydellesi kun salaat todellisen minäsi muilta.

Joo kaikki eivät tykkää sinusta jos olet oma itsesi, mutta
ne jotka sitten tykkäävät, tykkäävät sinusta sinun itsesi
vuoksi – mikä on kai se ideaalitilanne.

Parasta,

Karri Koivula

P.S.: Jos halaut lukea lisää vastaavanlaisia juttuja, tilaa e-kirjeeni tästä jostain ympäriltä.

Tapojen orja?

Kuuntelin toissapäivänä yhtä luentoa jossa luennoitsija mainitsi hieman
tavoista.

Luennon pitäjä kertoi, että iso osa asioista mitä teet, teet vain
siksi, koska se on vanha tapa mitä olet tehnyt ennenkin.

Seuraavaksi hän demonstroi miksi pitäydymme vanhoissa tavoissa sen
sijaan, että avaisimme koko ajan uusia uria ja toimintamalleja.

Demonstraatiota varten hän pyysi yleisössä olevia takkipäällä olevia
miehiä nousemaan seisomaan.

Ja hän pyysi heitä riisumaan takkinsa pois ja sen jälkeen laittamaan
takin takaisin päälleen ja samalla huomioimaan kumman käden he
laittavat ensin takin hihasta sisään.

Tämän jälkeen hän pyysi miehiä riisumaan takin ja laittamaan sen
uudelleen päälleen, nyt laittaen toisen hihan ensin sen tavanomaisen
sijasta.

Tästä seurasi naurua yleisössä kun miehet joutuivat oikein
taistelemaan, jotta he saivat kätensä pujoitettua takin hihoista.

Luennoitsija kysyi miltä miehistä tuntui pujottaa kädet nyt erilailla
kuin tavanomaisesti.

Yleisöstä kuului vastauksia, että
”vaikealta ”
”oudolta ”
”väärältä ”
”ei hyvältä ”
”epämiellyttävältä”
jne.
( muutama mies yritti muuten vielä pujottaa takkiaan päälleen vielä
tässäkin vaiheessa)

Luennoitsija kertoi että suurin osa asioista mitä teet on vain vanhoja
tapoja, osin sen takia koska uusien tapojen opettelu tai vanhojen
muuttaminen tuntuu aluksi ainakin jotenkin epämiellyttävältä, jotenkin
oudolta ja epänormaalilta.

Tämä on syy miksi on tärkeää aluksi puskea hieman itseään kun
opettelee hyviä terveellisiä tapoja joita ei ole ennen tehnyt.

Mitä jos vauva päättäisi pitäytyä konttaamisessa, koska se on hänelle
tapa?

Hän konttaisi vielä aikuisenakin, mikä ei olisi kovin hyvä asia.

Jotain syystä moni aikuinen kuitenkin jumiutuu tapohinsa eikä opi enää
riittävästi uusia asioita, uusia parempia tapoja tehdä asioita, vaan
jää vapaaehtoisti ikäänkuin konttaamaan, vaikka hänellä olisi aivan
täysi mahdollisuus kävellä, jos hän vain joskus kokeilisi laittaa sen
takin toisinkinpäin kuin vain tottumuksensa mukaisella tavalla.

Parasta,

Karri Koivula

P.S.: Aloita uusien tapojen opettelu tilaamalla e-kirjeeni, jostain tästä ympäriltä.

Kiitollinen kivusta?

Olin vähän huonolla tuulella toissapäivänä ja sitä edellisenä
päivänä.

Mieleni keskittyi asioihin mihin en ole tyytyväinen elämässäni- ja se
oli kivuliasta ja masensi suorastaan.

Näitä masentavia asioita on, vaikka elämä olisi kuinka täydellistä.

Eikä tällainen tuntemus ole pahasta, vaan ajoittain koettuna se
on hyvä asia, koska toimii kimmokkeena, että tekee asioille joitain.

Vähän samalla lailla kuin jos seisoisit kuuman hiilloksen päällä,
kipu saa sinut lopulta siirtymään pois siitä poltteesta -mikä on
hyväkin, koska hiilloksessa kärvistely johtaa suurempiin
ongelmiin ajan kanssa.

Jatkuva kivuliaiden asioiden ja tyytymättömyyksien päässä pyörittely
ei kuitenkaan ole hyvä asia, varsinkaan silloin kun ne eivät johda
mihinkään postiivisiin askeleisiin.

Muistan hyvän esimerkin tästä yhden Zig Ziglar nimisen
seminaaripuhujan luennolta.

Luennolla hän kertoi , että hänen ystävänsä soitti hänelle ennen
yhtä seminaaripuhettaan, ja sanoi, että täällä on nainen joka
tarvitsisi sinun apuasi.

Ziglar lupautui auttamaan ja sanoi ystävälleen, että käske
nainen tulemaan backstagelle vähän ennen seminaaaria tapamaan
häntä ja keskustelemaan.

Kun nainen käveli Ziglaria kohti lavan takapuolella,
Ziglar näki naisen askelluksesta, että tämä oli täynnä
vihaa ja pettymystä.

Kun he kättelivät nainen sanoi ziglarille, että.
” Olen niin iloinen, että näen sinut, minulla on tämä kauhea
työ ja vihaan kaikkea siitä jne. jne. Voitko auttaa minua?”

Ziglar sanoi naiselle , että ” Avaa tämä vihko ja
kirjoita paperille miksi pidät työstäsi”

” Se on helppoa, en pidä mistään asiasta”, nainen
vastasi, eikä suostunut avaaman vihkoa ja ottamaan kynää .

”Teetkö työtä ilmaiseksi vai etkä pidä siitä, että he
maksavat sinulle”, Zilglar sanoi.

” Ei ei pidän kyllä siitä, että he maksavat” , nainen
vastasi.

Tämän jälkeen nainen vihdoin avasi vihon ja suostui tekemään
käsketysti.

Lopulta nainen löysi 22 eri asiaa mistä hän piti työssään.

Tämän jälkeen Ziglar sanoi naiselle, että ottaa vihon esiin
joka ilta ennen nukkumaanmenoa, ja menee peilin eteen ja sanoo,
pidän työstäni, koska – ja käy sitten kirjoittamansa listan
läpi kohta kohdalta.

No, kuukausia myöhemmin Ziglar näki tämän saman naisen
uudelleen erään seminaarinsa yleisössä hymyilemässä yhtä
leveästi kuin hänellä olisi banaani poikittain suussaan.

Zigler meni naisen luo ja kysyi kuinka hän voi.

Nainen vastasi hymyillen vielä isommin, kuin äsken,
” Kiitos kysymästä voin mainiosti. Et voi uskoa kuinka
paljon ihmiset työpaikallani ovat muuttuneet”

Naisen keskittyminen hyviin asiohin, niihin joista
hän voisi olla kiitollinen, muutti hänen elämänsä parempaan.

Hän tajusi että hänen tilanne ei ollutkaan niin huono ja tästä johtuva
positiivisempi suhtautuminen muutti hänen arkensa epämiellyttävästä
, miellyttäväksi ja antoisaksi.

Välillä on aika tuntea kipua niistä asioista mitkä eivät ehkä ole
täydellisiä elämässäsi, mutta pääosin on hyvä muistaa keskittää mieli
myös vastapainoksi niihin asiohin mitkä ovat hyvin ja mistä voit olla
kiitollinen.

Liian usein emme tajua, että meidän pitäisi ollla itseasiassa
kiitollisia hyvin monesta asiasta- monesti vasta kun menetämme jonkun
asian tajuamme kuinka hyvin asiat itseasiassa olivatkaan.

Itselle kroonisissa kivuissa oleminen osoitti kuinka kiitollinen ja onnellinen
voi olla pelkästään siitä, että ei ole kipuja.

Jos olet kivuissa ja et pysty sen takia pahemmin tuntemaan kiitollisuutta
mistään, mene tänne
ja katso lähtevätkö kipusi samalla metodilla millä ne lähtivät minulta ja
tuhansilta muiltakin.

Ehkä sinulle käy niinkuin minulle, että nautit myöhemmin elämästä vielä
enempi kuin ennen kipuja, koska nyt pysty olemaan kiitollinen jo pelkästä
kivuttomuudestakin ja loppupeleissä voit siis olla sen takia, jopa kiitollinen
menneistä kivuistasi

Parasta,

Karri Koivula

P.S.: Olen ollut kivuissa ja olet ollut kivuttta – parempi on olla kivuitta.
Onneksi voit usein valita kivun ja kivuttomuuden välillä. Aloita tie kohti kivuttomuutta tilamaamalla e-kirjeeni, josta kuulet välillä millä keinoilla ihmiset( osa lukijoista) ovat voittaneet kipunsa.

Painonpudotus apua

Yksi asia mistä saan paljon kyselyjä on painonpudotus ja painonhallinta.

Melkein kaikille kertyy kiloja nopeampaan tahtiin kuin he haluaisivat ja
näistä kiloista on vaikea päästä eroon.

On tutkimuksia joissa on todettu, että vain pieni osa painoaan
pudottaneista pitää tuon pudotuksensa pidemmällä aikavälillä.

Suurimmalla osalla maailman ihmisiä painonpudotus on vain väliaikaista
ja kilot tulevat ajan kanssa salakavalasti takaisin.

Jos olisit kysynyt minulta vielä muutama vuosi sitten miten laihtua, olisin
sanonut, että liiku enempi ja syö vähempi. Se vaatii itsekuria, mutta sillä
se paino putoaa ja pysyy poissa. Ei se ruoka lautaselta suuhusi itsestään
hyppää.

Ajattelin että itsekurin puute yhdistettynä siihen, että elämme
nykyään runsaiden herkkujen keskellä, on syy ja resepti tälle hyvin
yleiselle liialliselle lihomiselle.

Olen kuitenkin sen jälkeen asiaa perusteellisesti tutkittuani saanut selville,
että painopudotuksessa ei ole kyse vain pelkästä itsekurista – eli siitä
kuinka paljon syöt ja kuinka paljon kulutat liikkumalla. Vaan että
painonhallintaan liittyy merkittävästi myös kehon sisäinen hormonitoiminta.

Sinun ei tarvi kuin katsoa miten vaikka miehet ja naiset eroavat toisistaan
muodoiltaan ja rasvaprosentiltaankin. Naisilla on normaalipainoisina
keskimäärin enempi rasvakudosta ihan luonnostaankin kuin miehillä -eikä
se johdu siitä että kyseiset naiset söisivät suoranaisesti enempi. – naisen
keho vain pyrkii kantamaan hormoniensa takia aina hieman
enempi rasvaa kuin miehen.

Lisäksi voit myös katsoa samaa sukupuolta omaavien ihmisten kroppien
eroja. Jotkut ovat ns. endomorffeja eli luonnostaan pyöreitä, toiset
ectomorffeja ns. laihoja luikkuja tai joskus laihoja läskejä ( he eivät
näytä lihavilta mutta omaavat paljon rasvaa lihaksiin verattuna ), ja
kolmannet ovat taas luonnollisesti lihaksikkaita ja hoikkia mesomorffeja.

Eli kehon hormonitoiminta vaikuttaa hyvin paljon siihen miltä näytämme
ja kuinka paljon rasvaa kannamme ja myös missä tämä rasva sijaitsee –
tätä seikkaa vastaan ei voi taistella pelkästään itsekurin avulla
syömällä vähempi ja liikkumalla enempi.

Onneksi tätä hormonitoimintaa vastaan ei edes tarvi taistella. Olen
nimittäin saanut selville yhden tärkeimmistä ellei tärkeimmän
painonhallintaseikan – mitä tulee tähän kehon sisäiseen
hormonitoimintaan.

Tämä seikka ei liity naiseuteen tai mieheyteen , eikä nohin kehon
perustyyppeihinkään – eikä tämä seikka siten muuta miestä naiseksi
tai naista mieheksi tai endomorffia ectomorfiksi.

Mutta tämä seikka auttaa saamaan kaiken irti kehosi luontaistyypistä.

Jos valjastat tämän seikan puollellesi ja vasta sen jälkeen käytät
päälle näitä kaikkien tuntemia itsekuria vaativia keinoja, kuten vähempi
syömistä ja enempi treenaamista – niin saat ehdottomasti parempia tuloksia
kuin nyt.

Voi jopa käydä niin, että et tarvi pahemmin itsekuria, vaan saat
hyviä tuloksia, jopa syöden enempi kuin nyt ja treenaten vähempi kuin
nyt. Niin oudolta kuin tämä voi aluksi kuulostaa.

Kerron miten tämä onnistuu uudessa ohjelmassani -joka löytyy täältä:
( linkki vain sähköpostilistalaisilleni )

P.S.: Tiesin jo, että treenissä enempi ei ole aina parempi, mutta oli
pieni yllätys , että sama päti päinvastaisena syömiseen ja
laihtumiseen – paljastui, että vähempi syöminen ei ole aina parempi
laihtumisessakaan.

Onko niveliäsi suojaava ”haarniska” kunnossa?

Katsoin vähän aikaa sitten teeveetä ja sieltä tuli draamaohjelma, joka
kuvasi viikinkejä. Tunnistin heti yhden viikingeistä maailman
vahvimmaksi mieheksi Jouko Aholaksi .

Viikingit ovat olleet aina läheinen asia sen takia, että lapsuudenkotini
sijaitseee aivan viikinkihaudan vieressä. Tuo hauta sijaitsee lyhyen
kävelymatkan päässä kallion päällä. Ja täytyy sanoa, että sen
lähettyvillä on oma fiiliksensä.

Meri on vetäytynyt pois, mutta tuolla paikalla voi vielä haistaa
meriveden ja kun tuuli puhaltaa ja ilma kulkee hautana olevan
kiviröykkiän raoista, voi melkein kuulla kuiskauksia ja puun narinaa
sekä metallin kolketta -kaikuina menneistä ajoista.

No joka tapauksessa, katsottuani tuon viikinkisarjan jakson. Mieleni teki
hankkia lisää tietoa viikingeistä.

Etsiessäni lisätietoa netistä, päädyin katsomaan yhtä dokumenttia
erään viikinkikuninkaan valloitusretkestä Englantiin.

Tämä kuningas oli menestynyt aikaisemmilla ryöstöretkillään ja hän
oli noussut muistaakseni Norjan kuninkaaksi. Nyt valtansa tunnossa hän
päätti kruunata itsensä myös Englannin kuninkaaksi. Tätä tavoitetta
varten hän kokosi jättiarmadan viikinkejä tuekseen ja lähti seilaamaan
Englantiin.

Rantauduttuaan maihin Englannissa hän oli niin yli-itsevarma
aikaisemmista menestyksistään ja ylivoimastaan, että hän otti
pienemmän joukon miehiä mukaansa ilman raskaita ja matkaa hidastavia
haarniskoja – ja eteni tämän haarniskoimattoman etujoukon kanssa
pikavauhtia oman armeijansa edellä.

Viikinkien ryöstöretkiin kyrsiintyneet englantilaiset eivät kuitenkaan
odottaneet tällä kertaa tätä kuningasta vain kaupungin aivaimet
kädessä. Vaan tällä kertaa englantilaiset olivat varautuneet
viikinkien tuloon ja odottivat tätä tulevaa Englannin kuningasta
raskaasti aseistetun ja panssaroidun armeijan kanssa.

Kun viikinkikuningas vielä autuaan tietämättömä tilanteesta, tunkeutui
syvemmälle englantilaisten maaperään, englantilaiset laukaisivat ansansa
ja piirittivät tuon viikinkikuninkaan ja hänen haarniskoimattoman
etujoukkonsa.

Viikinkikuningas olisi voinut vielä vetäytyä ja murtautua
piirityksestä ja paeta pääjoukkonsa luo. Hän kuitenkin päätti
itsevarmana käydä taisteluun ilman pääarmeijaa tai edes haarniskoita.

Viikinkikuninkaan etujoukossa olevat viikingit olivat kokeneita
taistelujen karaisemia sotureita, jotka valhallaaan uskomisen takia olivat
myös niin pelottomia kuoleman edessä kuin kuolevaiset vain voivat olla.

Ilman metallisia rengashaarniskojaan nuo viikingit olivat kuitenkin
raskaasti panssaroiduille englantilaisille helppo kohde. Ja lopulta
englantilaiset niittivät nuo viikingit, kuin maanviljejlijä niittää
viljapetonsa – eli ilman vastustusta viljan taholta.

Todennäköisesti vähän enenkuin tämän kuninkaan elämä päättyi,
niin päättyivät hänen haaveensa Englannin kuninkuudestakin.

No, mikä oli tarinan opetus?

Tarinassa oli varmaaankin useampi opetus.

Yksi niistä on kuitenkin se, että haarniska on tärkeä kapistus, se
suojaa kehon kriittisiä osia; lihaa, luita ja elimiä ym.

Nykyaikana et tarvi tällaista metallista haarniskaa, mutta nykyaikanakin
eräs toisenlainen haarniska on tarpeen.

Metallisen haarniskan alla olevat lihaksesi toimivat nimittäin
eräänlaisena suojaavana haarniskana nivelillesi.

Notkea ja vahva lihaksisto suojaa niveliäsi kuin vahva ja taipuisa
rengashaarniskakin.

Joten pitä huoli, että suojaat nivelesi aina vahvan lihashaarniskan
alle. Tällaisen haarniskan valmistus ja ylläpito onnistuu tuolla
kehonpainokuntoilu ohjelmalla.

P.S.: Lihashaarniskan pitää olla notkea ja vahva, eli juuri samanlainen
kuin toimiva metallinenkin haarniska. Tarvit siis voimaa sekä notkeutta
lihaksiisi. Kumpaakin saat kehonpainokuntoilu-ohjelman avulla. Mene tänne
ja hanki se. ( linkki vain e-kirjelukijoille)