Viime viikolla olin kaupassa ostamassa jotain lisuketta pihvini
kyytipojaksi.
Normaalin perunan sijasta päätin ostaa nyt vaihteeksi jotain
hieman exsoottisempaa juuresta.
Marssin kauppani eksoottisten juuresten hyllylle ajatuksissa,
että voisin syödä eräänlaista afrikkalaista perunaa nimeltä
jamssi.
Edellyttäen vain , että löydän tarpeeksi pienen juureksen.
Jamssit, kun ovat parhaimmillaan melkein pienen ihmisen kokoisia,
ja itsellä ne tuppaavat pilaantumaan ennenkuin ehdin saada ne
kokonaan syötyä.
Nyt hyllylle oli ilmestynyt isompien jamssien lisäksi pienempiä
versioita, ja otin yhden tällaisen pienen “jamssin” ostoskoriini.
Illalla sitten keitin tuota jamssia sen aikaa, kun paistoin
itselleni puoliraaan pihvin.
Ruokapöydässä jamssia poskeeni pistellessä kieltäni alkoi
sitten hieman poltella, ja mieleeni hiipi ajatus, että en
ehkä sittenkään syö jamssia, vaan jotain muuta juuresta.
Muistan, että ainakin joku jamssia muistuttava juures oli
myrkyllinen, ja, että sitä ei ehkä kannattanut syödä –
joten keskeytin syömisen ja kaivoin netistä esiin kuvan
erilaisista eksoottisista juureksista.
Ja totta tosiaan, en syönytkään jamssia, vaan juures jota
söin oli kuvan perustella selvästikin maniokki. ( toiselta
nimeltään cassava )
Paljastui myös, että kyseinen juures on myrkyllinen ja
sisältää ainetta joka ruunasulatusentsyymien kanssa
reagoidessaan muuttuu syanidiksi.
Ja riippuen juureksen myrkypitoisuudesta pienikin määrä tätä
juuresta voi olla vaarallista, jos sitä syödään raakana tai
hunosti kypsennettynä.
Afrikassa jossa syödään sen myrkkypitoisimpia versioita,
juuresta liotetaan monta päivää ja sitten se keitetään
huolella.
Väärin käsitellyn juureksen syönnin yhteydessä kuolema voi
tulla muutaman tunnin sisällä tai vasta 10-12 tunnin jälkeen.
Mitä!!
Ei voi olla totta.
Oikei, rauhallisesti Karri.
Onko tähän olemassa vastamyrkkyä?
Oli ja se on ykinkertaista ainetta, mutta apteekki on kiinni
tähän aikaan.
Okei, voinko tehdä mitään, vai onko kohtaloni vain odottaa
mitä tuleman pitää, kun vatsani ruansulatusentsyymit
muodostavat syanidia?
Selvisi onneksi, että pelkkä proteiinikin ilmeisesti toimii
syanidin käsittelyssä, ja auttaa sen turvallisessa poistossa
elimistöstä.
Seuraavaksi hotkin sitten loput pihvistäni, heitin maniokin
loput roskiin, ja kulautin neljä raakaa kananmunaa kurkkuuni
lisäproteeinin tarpeita täyttämään – salmonella ei tässä
vaiheessa huolettanut, kun vatsassani kiehui jo syanidia,
eiköhän se desifioi salmonellat.
Tämän jälkeen menin sitten sänkyyni nukkumaan pienellä
jännityksellä, että heräänkö seuraavana aamuna täällä vai
joissain muualla.
Nukuin kuitenkin, kuin tukki ja heräsin seuraavana
aamuna melkein paremmassa kunnossa, kuin koskaan.
En ole vielä kuitenkaan uskaltanut syönyt loppupuoliskoa tuosta
juureksesta. Aion sen kyllä syödä muussiksi keitettynä, kunhan
vielä keräilen hermojani pari päivää.
Hyvä etten ollut kovin nälkäinen ja hotkaissut juuresta
kerralla suuhuni ja masuuni, vaan ehdin syödä sitä vain
vähäsen.
Yleensäkin, kun tekee uusia asioita on hyvä edetä hiljalleen,
eikä hypätä suin päin syteen tai saveen- vaan tunnustella,
että mitäköhän tästä seuraaa.
Esimerkiksi treenatessa uusia kehonpainokuntoiluliikeitä
on hyvä tehdä aluksi vähempi, kuin mitä kykenee, ja katsoa
miten elimistö reagoi – ja lisätä määriä ja intensiteettiä
vasta ajan kanssa.
[widgets_on_pages id=2]