Oletko kuullut tämän tarinan.
Kerran eräs mies sattui aamukävelyllään perhosen kotelon luo, jossa
perhonen oli parhaillaan kuoriutumassa.
Perhonen kamppaili kotelon sisällä vimmatusti kuoriutuakseen sieltä ulos
– kamppailu näytti niin vaivalloiselta että mies päätti auttaa perhosta ja
kuori sen kuoren auki varovasti omilla käsillään.
Perhonen vapautui kuoresta ja levitti siipensä kuin näyttääkseen
kiitollisuuttaan tälle laupiaalle samarialaiselle ja hetken perhosen
siivet näyttivätkin majesteettisilta kimallellessaan aamuauringossa
kaikkine sateenkaaren väreineen.
Mutta ei mennyt kuin puolikas silmänräpäys ja perhosen siivet
lysähtivät kasaan kuin elottoman fossiilin luuranko – perhonen ei
pystynyt kannattelemaan siipiään ollenkaan, koska sen siivet eivät
olleet kehittyneet niinkuin piti.
Perhosen vaivalloiselta näyttävä kamppailu kuoresta oli tarkoittu
vahvistamaan sen siivet toimiviksi- tuo mikä näytti vaivalloiselta ja
hankalalta olikin tarkoituksenmukaista ja edellytys perhosen siipien
kehittymiselle. Eli tuo kamppailu olikin puhtaasti positiivinen asia ,
vaikkei se ehkä näyttänyt siltä ulospäin tai tuntunut perhosesta
siltä.
Saatat miettiä, että miksi tämän pitää olla näin vaikeaa tai miksi
juuri sinulle kävi näin. Usein kuitenkin aluksi ikäviltäkin tuntuvat
asiat tulevat jonkin positiivisen asian siemenen kanssa kytkykauppana ja
niistä voi kehittyä ajan kanssa jotain positiivista, jota et ehkä pysty
vielä silloin näkemään ja tajuamaan.
Kun katson elämääni ja joitain asioita mitkä olisin halunnut ehkä
jättää väliin ja kokematta , niin olen kuitenkin löytänyt niistä
kaikista jotain hyvääkin melkein poikkeuksetta.
Yksi ystäväni sanoo aina että ” Usein juuri myrskyn jälkeen tulevat
elämän kauneimmat hetket, ole kiitollinen jokaisesta myrskystä joka
elämääsi tulee.”
Parasta,
Karri Koivula
P.S.: Selviät elämän myrskyistä paremmin jos olet e-kirjeeni lukija- liity sähköpostilistalleni
kirjoittamalla sähköpostisi laatikkoon yläkulmassa tai jostain muualla, missä tuo liittymislaatikko sattuu olemaan.