Eillen, istuin päivällä hetken aikaa parvekkeella ja suuntasin
katseeni ylös siniselle taivaalle.
Olenko ollut ehkä turhan kiireinen, kun en ole huomannut, että
taivaallakin on nykyään ruuhkaa?
Näin taivaalla jotakuinkin 5 lentokonetta 10 minuutissa
– yhdestä tosin näin vain usvajanan,itse kone oli niin kaukana,
että sitä ei oikeastaan edes nähnyt.
No jokatapauksessa, syy miksi kiinnitin huomiota lentokonesiiin
oli se, että
lentäminen tuli mieleeni yhtenä asiana jossa virheiden
minimointi on tavoite johon pyritään.
Täällä maankamaralla virheiden tekeminen on kuitenkin usein
hyvä asia.
Kuinka niin?
No, siksi, että yleensä opit monet asiat nimenomaan yrityksen
ja erehdyksen kautta.
Virheet ja oikein tekeminen ovat siis saman kolikon kaksi
kääntöpuolta.
Ei ole toista ilman toista.
Eli et voi yleensä oppia uusia asioita, menestyä missään
asiassa, taikka muuttaa elämääsi parempaan suuntaan – ilman
virheiden tekoa.
Ja sikäli sinun ei kannata liiaksi pelätä tai katua
virheiden tekoa – mitä enempi niitä tekee sitä enempi yleensä
oppii – mikä on hyvä asia.
Jotain kuitenkin tapahtuu, kun kasvamme, ja alamme
ehkä liiaksikin välttelemään virheitä ja epäonnistumisia.
Kun yritämme pienininä laittaa ruokaa lusikalla ensimmäisiä
kertoja suuhun – ja ruoan osoitteeksi tuleekin kaikki muu paitsi
suumme – voimme turhauta hetkeksi – mutta unohdamme pian tuon
ja seuravalla kerralla ruokapöydässä olemmme taas yhtä
iloisesti tähtäämässä lusikalla suuhun.
Vanhempina kuitenkin alamme kantaa painolastia
epäonnistumisistamme ja virheistämme, ja tämän takia alamme myös
kokea vaikeuksia oppia uusia asioita.
Olisi kiva tehdä asiat heti oikein ja onnistua, mutta
maailmankaikkeus ei toimi niin – ja melkeinpä minkalainen
onnistuminen tai oppiminen tahansa vaatii yleensä matkanvarrella
muutamia virheitä ja epäonnistumisia.