Viime viikonloppuna, kävin mummolassa kitkemässä rikkaruohoja perunapellolta.
Perunasavotan jälkeen vilvottelin mökkirannassa varjossa ja bongasin lintuja kiikarilla.
Linnuilla on ollut todella hyvä vuosi. En muista nähneeni ikinä niin paljon eri lintuja ja niin isoja poikueita.
Nytkin kun olin rannassa niin näin sorsaperheen jossa peräti 10 poikasta.
Kun perhe ui se näytti kuin madolta joka luikerteli.
Näky oli sen verran hauska että huusin vanhempani katsomaan sitä.
Vanhempani tulivat rantaan ja annoin heille kiikarin ja lähdin itse mökkitupaan.
Hetkenpäästä isäni tuli mökkitupaan ja sanoi että ”Lähdit väärään aikaan”.
”Miten niin?” vastasin.
”No juuri sen jälkeen kun lähdit, joku olento hyökkäsi vedenpinnan alta sorsaperheen kimppuun. Tämän seurauksesta sorsaperhe pakeni kauhuissaaan takaisin siihen suuntaan mistä tuli ja piiloutui kaislikkoon.” isäni kertoi.
”Ihanko totta” sanoin.
”Kyllä” isäni vastasi ja jatkoi että “yksi poikanen loukkaantui ja jäi jälkeen, mutta lopulta selvisi kaislikon suojaan”
”Hyökkäsikö hauki sorsien kimppuun???” kysyin.
”En tiedä en nähty kunnolla mikä hyökkääjä oli” isäni vastasi.
No tämän jälkeen keitin itselleni kahvoset ja sitten menin rantaan juomaan kahveetani siinä toivossa, että jos vaikka näkisin tämän “tappajahain” tai “loch nessin hirviön”.
Nyt kun olin rannassa yksin niin melkein heti siihen uiskenteli silkkiuikkuperhe – emo ja 7 poikasta. ( huom: laji arvaus)
Ne eivät pelänneet minua ja alkoivat kalastaa kaloja.
Äitini oli möyhinyt rantaa kohdasta mihin uikut tulivat ja se möyhintä oli varmaan vetänyt puoleen pikkukaloja syömään – mikä tarjosi uikuille; syö niin paljon kuin haluat seisovan pöydän.
Uikut kalastivat hauskannäköisesti suihkahdellen pää veden alla ees taas.
Oli hellyttävän näköistä nähdä kun yksi poikanen sai kalan nokkaansa mutta pudotti sen lopulta.
Seuraavaksi sitten vanhempani tulivat paikalla takaisin katsomaan mitä ihmettä rannansa tapahtuu. He luulivat kaukaa katsoen että sorsat olivat tulleet paikalle ja ihmettelivät mitä ne oikein sinkoilevat ees taas .
No juuri vanhempieni tullessa paikalla, tilanne räjähi kaaottiseksi sekamelskaksi.
Vedestä pomppasi esiin musta hahmo joka hyökkäsi näiden silkkiuikun poikasten kimppuun.
Silkkiuikku-emo hyökkäsi heti mustan hahmon kimppuun puolestaan ja poikaset uivat välittömästi rantaan kuin pikauimarit ja rantautuivat rantakalliolle turvaan.
Sitten musta hahmo sukelsi ja emo kiipesi sekin pikavauhtia rantakalliolle turvaan poikastensa luo.
Näky oli kuin tappajahai elokuvasta. Uikut rantakalliolla paossa vedessä vaanivaa petoa.
Tilanne oli ohi sen verran nopeasti, että en vieläkään täysin hahmottanut mikä tämä outo hyökkääjä oli.
Mikä ihmeen hirviö mummolan järvessäni on vaanimassa uiskentelijoita?
No sain muutaman sekunnin päästä vastauksen.
Parin metrin päässä taistelupaikalta pinnalle pulpahti isokoinen musta painijan niskan omaava kuikka. ( huom: laji arvaus)
En tiedä onko kuikka ruvennut syömään muitakin kuin kaloja tai puolustiko se reviiriään.
Mutta tiedän että tämänkesän uimiset ilman uimahousuja on uitu.
En halua tuntea mistään hinnasta tuollaisen näkemäni kuikan nokkaisun kipua herkissä paikoissani ja seuraavan kerran kun uskaltaudun uimaan, niin laitan uimahousut ja farkkusortsit vielä niiden päälle suojaksi.
Parasta,
Karri Koivula